sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Kun ei jaksa ajatella

tunnetila: tylsyys

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

hupullinen villatakki Gant,
kauluri Noolan, pusero American Apparel,
samettihousut MarcO'Polo


Kun talvi puuduttaa eikä pukeutumiseen ole muita syitä kuin lämpimänä pysyminen on hyvä jos kaapista löytyy luottovaatteet. Vaatteet, jotka voi vetää päälleen vaikka joka päivä jos ajatuksetkin on niin jäässä ettei aamuisin pysty tekemään vaatevalintoja tai muita suuria päätöksiä. Tämän talven yleisin "pää jumissa eikä mikään kiinnosta" -asuni on ollut kuvissa esiintyvä vaatekerta.

Jalkaan kuuluisi vielä UGGit, mutta kuva kertoo totuuden: kenkiä ei ole jalassa sillä luottotöppösissäni on reikä!! Olen parina päivänä ihmetellyt miksi kävellessä tuntuu että oikean jalan varpaisiin tuulee ja nyt se on todettu, kengässä on isovarpaan kohdalla reikä. Ja tietysti kohdassa josta sitä ei voi (ainakaan näkymättömästi tai siististi) korjata. Hyvästi luotetut ystävät, tulen ikävöimään teitä.

Tämän talven toinen luottoasuni on ollut TopShopin harmaa pitkä mekko + yllä esiintyvä Gantin villatakki (joka muuten on joulun paras lahja, kiitos äiti!) tai Lanvin for H&M pörröliivi harmaaseen mekkoon yhdistettynä. Pitkän mekon paras puoli on se, että alle mahtuu mitä vaan. Olin mm. menneellä viikolla erääsä tilaisuudessa pitkä mekko päällä ja mekon alla minulla oli, mitäs muutakaan kuin toppahousut! Eikä kukaan huomannut mitään. Paitsi ehkä sen että kävellessä minusta kuului kummallinen kahina.. :)

Mutta nyt, nyt ulkona paistaa aurinko ja lämpömittarin lukema on -1. Voi jee!!! Jokohan pakkaset suostuvat luovuttamaan eikä minun tarvitse ostaa puhki käveltyjen karvatöppösten tilalle uusia kenkiä enää tälle talvelle? Laitetaan kaikki peukut pystyyn!! Oliko teillä tänä talvena luottovaatetta joka pelasti teidät pakkasen kynsistä (ja joka tekisi jo mieli tunkea kaapin perälle, pois silmistä ikuisiksi ajoiksi, tai ainakin ensi talveen saakka)?

lauantai 26. helmikuuta 2011

Somat tuubit

tunnetila: ilo

Image and video hosting by TinyPic

Sain testattavakseni kaksi sarjaa Lumenen uutuustuotteita: upean värisiä voidemaisia Radiant Touch luomivärejä ja syötävän herkullisia Smile Booster huulivoiteita. Molempiin uutuussarjoihin kuuluu neljä sävyä joista kaikki kuvassa yllä.

Heti samana päivänä kun sain tuubit kotiin testasin tuotteita kuvan oikeasta laidasta: luomivärin sävyä 4 Velvet Glow ja sävyttävää huulivoidetta numero 4 Strawberry Candy. Ihastuin kumpaankin tuotteeseen kerrasta ja voin suositella molempia sarjoja ihmisille jotka eivät jaksa panostaa ja puunata meikkiään vaan haluavat hoitaa meikkauksen helposti ja nopeasti.

Luomivärit ovat siis tuubeissa ja ovat voidemaisia. Tuubista puristetaan pisara luomiväriä vaikka kämmenselkään ja sen voi levittää luomelle sormin. Pari vetoa ja tuote on levittynyt kauniisti ja kestää hyvänä iltaan asti. Luomivärit on valmistettu 90% luonnon raaka-aineista eivätkä ne sisällä hajusteita tai parabeeneja.

Huulihoidot ovat Lumenen Natural Code -sarjaa ja pohjatuotteena kaikissa sarjan tuotteissa on suomalainen ratamo. Samalla kun huulihoide tekee huulista kauniin väriset se myös kosteuttaa, pehmittää ja suojaa.

Muita sarjojen sävyjä en ole vielä kokeillut sillä koukutuin heti ensimmäisiin testaamiini juttuihin. Ehkä sitten keväämmällä otan käyttöön sarjojen hieman hempeämpiä sävyjä. Nyt ei passaa lähteä heti tuotteita vaihtelemaan kun "meikkaajana tumpelo" on kerrankin jostain innoissaan!


Ps. Viikonlopun aikana uusia tuotteita myymälän puolella!

perjantai 25. helmikuuta 2011

Kaksi pakettia

tunnetila: jännitys ja tylsyys

Image and video hosting by TinyPic

Pari viikkoa sitten minua lykästi. Kaksikin kertaa. Lopulta eilen pääsin korjaamaan nopeasta hiirikädestä ja onnenkantamoisista syntyneen sadon vastaanottamalla kaksi pakettia maailmalta.

Tiesin molempien pakettien sisällön pääpiirteittäin, mutta pakettien avaaminen oli silti jännittävää puuhaa. Pienempi paketti aukesi ensin sillä sen sisältö ei saanut jännitystä väreilemään suuremman paketin lailla. Luulin nimittäin onnistuneeni pienemmän paketin kanssa.


Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Pienemmästä paketista paljastui Outnet.comin pika-alesta nappaamani iki-ihanat Tory Burchin platinaiset balleriinat jotka sovittelun jälkeen osoittautuivat inasen liian pieniksi. Äääää, tyhmää!! Vaihtoehtoja on nyt neljä: 1) yritän venyttää kenkiä itse "märkä villasukka kengässä" -metodilla, 2) vien kengät suutarille venytettäväksi (nahka venyy aina jonkin verran), 3) pidän kengät ja yritän löytää niille uuden kodin tai 4) palautan kengät (palautus on maksullinen). Ennen kun tungen kenkiin märät villasukat tai pistän ne asiakaspalautuksena postiin kysynkin olisiko kukaan teistä kiinnostunut tossuista? Balleriinojen koko on 7 (Euroopan koko 37,5) mutta mielestäni ne vastaavat enemmän kokoa 37.

Ensimmäinen paketti oli siis avattu ja jännitys oli vaihtunut pettymykseksi. Vitsit miten tylsä tunne. Tuijottelin hetken suurempaa pakettia ja pelkäsin kohtaavani pettymyksen myös sieltä. Päätin siis lepuutella mieltäni ja nukkua yön yli ennen kuin avaan toisen paketin. Tässä se toinen, suurempi paketti, sitten olisi. Saatte tekin jännittää kanssani vielä hetken.

Image and video hosting by TinyPic


keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Tavoitevaate

tunnetila: vinkit jakoon

Image and video hosting by TinyPic

Otsikosta huolimatta emme tässä postauksessa aio laihduttaa. Paitsi vaatekaappiamme.

Blogini lukija Heidi kommentoi edelliseen postaukseeni haaveilevansa toimivasta vaatekaapista mutta kärsivänsä luopumisen tuskasta. Tuttu tunne varmasti monelle. Myönnän itsekin olleeni jossain vaiheessa aikamoinen, varsinkin kenkien ja laukkujen hamstraaja, mutta nyttemmin hamstrausvaihe on onneksi laantunut ja nykyään erotan selkeästi tarpeen ja halun toisistaan. Toki ostan edelleen vaatteita tai asusteita ihan vain siksi että haluan niitä, mutta kun tuon tekee kohtuudella niin se on ihan sallittua.

Takaisin aiheeseen, eli tavoitevaatteeseen. Paras tapa päästä eroon vaate- tai kenkäkaapin kaaoksesta on ottaa itselle joku tavoite. Esimerkiksi minulla tavoitekenkinä toimi muutama vuosi sitten Minna Parikan Morticiat joihin ihastuin, mutta jotka olivat budjetilleni hieman liikaa. Päätin, että myyn niin paljon vaatteita ja asusteita kirppiksellä että saan sillä rahalla hankittua itselleni nuo kengät.

Aloitin kenkäkaapin karsimisella: mitkä kengät Morticiat tulisivat korvaamaan? Kenkäkaappini tyhjeni heti kymmenellä parilla. Käytetyillä kengillä en uskonut kuitenkaan rikastuvani Morticioiden verran joten täytyi keksiä lisää myytävää. Kävin läpi laukut ja muut asusteet, lopulta karsintaan pääsivät vaatteet ja ulkotakit. Säästin ehdottomat lempparit, mutta "ihan kivojen" kohdalla mietin kummasta pidän enemmän: tavoitekengistäni vai vanhasta mekosta. Useimmiten uusi kenkäpari voitti. Vaatekaapin karsinnan jälkeen menin kirppikselle myymään ja loppu onkin historiaa.

Ostin Morticiat kirppisrahoilla keväällä 2008, eli kolme vuotta sitten. Tuon ostoksen jälkeen en ole hankkinut yksiäkään korkokenkiä. Noilla kengillä olen juhlinut kummipoikani ristiäiset, muutamat häät sekä kymmenet muut juhlat ja tilaisuudet Suomessa ja maailmalla. En ole tarvinnut uusia kenkiä. Yhdet hyvät on ihan tarpeeksi.

Samaa metodia olen käyttänyt muissakin hankinnoissa. Luovuin mm. kaikista "ihan ok" hameistani ja hankin tilalle laadukkaan ja kauniin Alexander McQueenin hameen. Entäpä laukut? Möin ison kasan laukkuja ja tilalle ostin Lumin Supermarket bagin. Esimerkkejä on useita, ja rehellisesti voin sanoa, etten ole jäänyt kaipaamaan yhtään "ihan kivaa" juttua, mutta laadukkaammista hankinnoistani olen iloinen päivittäin.

On kuulkaa ihan mieletön tunne kun luopuu sadasta "ihan ok" vaatteesta ja ostaa tilalle ainoastaan yhden, sitäkin spesiaalimman jutun. Kaappeihin tulee rutkasti lisää tilaa ja mieli kevenee vähintään saman verran. Suosittelen kokeilemaan!

maanantai 21. helmikuuta 2011

Toimivan vaatekaapin kirous

tunnetila: kyllästyminen

Sain ystävältäni tekstiviestin jossa hän kirjoitti: "Mun vaatehuone on nyt hyvässä jamassa. Löysin tänään pari juttua joita olen etsinyt jo pitkään ja vihdoin löytyi." Vastasin viestiin näin: "Mun vaatekaappi on ollut hyvässä jamassa jo monta vuotta. Ei tarvitse kuin silloin tällöin ostaa sinne jotain pientä. Ja voi että mua kyllästyttää!!"

Siinäpä se, toimivan vaatekaapin kirous. Pärjään loistavasti kaikella jo olemassa olevalla enkä oikeastaan tarvitse mitään uutta. Olen jo hetken pärjännyt niin, että hankin vasta loppuun kulutettujen juttujen tilalle uusia vaatteita ja vaatekaappi päivittyy siinä samalla, kuin itsestään. Mutta voi jestas että tuntuu tylsältä nähdä kaapissa aina ne samat housut joita on käyttänyt neljä vuotta lähes päivittäin tai se siisti jakku joka on edelleen käytössä vaikka on hankittu kymmenen vuotta sitten. Kaapissani on paljon muitakin noin kymmenen vuotta vanhoja vaatteita jotka ovat edelleen jatkuvassa käytössä. Esimerkiksi rakastan yli kaiken harmaata duffelivillatakkiani jonka ostin vuonna 1998, kolmetoista vuotta sitten, enkä kyllästy siihen ikinä!

Yhtä kaikki, oma iänikuinen vaatekaapin sisältö kyllästyttää silti ihan pirusti. Tulisi edes kevät niin voisi laittaa jalkaan jotkut muutkin kengät kuin kohta puhki kulutetut karvasaappaat. Haaveilen käveleväni kuivalla asfaltilla kiilapohjaisissa sandaaleissa levarifarkut jalassa. Oi onnea! Testailin tuota keväistä yhdistelmää eilen ja totesin, että vaatekaappiahdistus helpottaa varmasti kunhan saa pakata talvivaatteet pois kevyempien vaatteiden tieltä.

Neljä kuukautta samoissa talvivaatteissa voisi olla jo tarpeeksi, vai mitä sanotte? Alkaa olla taas niin paha talvikyllästyminen päällä, että en mene takuuseen siitä mitä tapahtuu kun ensimmäiset kunnolliset kevään merkit ilmestyvät kaduille. Yksi mahdollisuus on, että kevään saapuessa pakkaan kaikki talvivaatteet pusseihin ja kannan ne Fidaan. Tuo episodi toisi ihan erilaista odotusta ensi syksyyn kun saisi ostaa ihan kaikki uudet talvivaatteet. Niillä sitä pärjäisi sitten seuraavan vuosikymmenen.

Onko teilläkin meneillään perinteinen "mä vihaan mun talvivaatteita" -kausi vai jaksatteko edelleen ilahtua rapsakoista pakkassäistä?

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Paketit ystäville

tunnetila: ilo

Järjestin ystävänpäiväarvonnan kiitoksena Teille, mutta sain niin ihania kommentteja teiltä kaikilta että arvonta taisi kääntyä niin päin että parhaan mielen sainkin minä itse! Kiitos, Te kaikki olette mielettömän IHANIA!!

Arvonnan voittajat ovat *rumpujen pärinää*

Setti 1 Emilia
Setti 2 Liisa
Setti 3 Elina

Onnea voittajille! Ja hei, jos ei nyt onni potkaissut niin seuraava arvonta on jo kulman takana. Kohta vietetään nimittäin taas blogin synttäreitä ja olen perinteisesti järjestänyt silloinkin arvonnan. Eli maaliskuussa on taas arvonta tiedossa, kannattaa osallistua!

Siihen asti luvassa perinteistä höpinää kaikesta mikä mieleen juolahtaa. Kiva että olette mukana ja pidätte harrastustani yllä. Ilman Teitä en bloggaisi. Kiitos!!



Ps. Kyhäsin tänään kirppissivuston jonne laitan silloin tällöin tavaraa myyntiin. Aiemmin olen myynyt tavaraa Huuto.netissä, mutta lukijapalautteen vuoksi (monilla ei ole tunnuksia Huutikseen eikä niitä haluta luoda) päätin avata blogille oman myymälän. Myymälään pääsee tästä.

perjantai 18. helmikuuta 2011

Kerralla koko sarja

tunnetila: uutta testiä pukkaa

Image and video hosting by TinyPic

Olen viime aikoina testaillut jos jonkinlaista tuotetta ihonhoidossani ja kun sain viimeiset testipurnukat loppuun päätin satsata ja testata sarjaa jota olen halunnut aina kokeilla. Rakastan L'occitanen tuotteita ja varsinkin manteli-sarjan tuotteiden nimeen lähes vannon.

Marssin siis ostoksille ja ostin kerralla kaiken mitä halusin: mantelisuihkuöljyn (jättää ihon käsittämättömän pehmeäksi, jumalaisen tuoksuiseksi eikä kuivata ihoa), kevyen mantelivartalovoiteen (jee, tämä tuote on pumppupullossa ja pumppupullot on yksi maailman parhaista keksinnöistä), manteli-omena-sarjan kasvojen puhdistusöljyn, manteli-omena-kasvovoiteen ja kuvasta puuttumaan jääneen manteli-omena silmänympärysvoiteen. Lasku oli aika järkyttävä mutta päätin panostaa kerralla kunnolla.

Suihkuöljyä ja vartalovoidetta olen käyttänyt ennenkin ja tiedän ne loistaviksi, mutta nuo manteli-omena-tuotteet olivat juuri niitä joita olen aina halunnut kokeilla mutta en ole raaskinut. Tässä ensikäden arvioita manteli-omena-tuotteista.


Puhdistusöljy
+ iho ei kuivu lainkaan vaan jää hyvin pehmeäksi puhdistuksen jälkeen
+ tuote tuoksuu ihanalta
+ tuote puhdistaa meikin hyvin
+ pumppupullo
- pumppupullon painalluksella ohutta öljyä roiskuu välillä minne sattuu
- tuotteella ei voi poistaa silmämeikkiä vaan se täytyy puhdistaa erikseen
- tuote hierotaan kuivalle iholle joten sen käyttö suihkussa on hankalaa (tai ainakin menee hetki ennen kun muistaa että tuote täytyy hieroa kasvoille ennen kuin menet suihkun alle)

Kasvovoide
+ iho näyttää ja tuntuu raikkaalta, kimmoisalta ja hyvinvoivalta
+ vaikka voide on aika kevyt se riittää kosteuttamaan talvi-ihon
+ finnejä tai muita epäpuhtauksia ei ole ilmaantunut (ainakaan vielä)
+ ihana tuoksu
+ voidetta saa suojakertoimella tai ilman
+ pumppupullo
- iho jää kummallisen tahmeaksi voiteen levittämisen jälkeen (tahmeus kyllä tasoittuu kun voide imeytyy kunnolla, mutta tuntuu aluksi hyvin oudolta)
- 30ml purkki kuluu aika nopeasti


Silmänympärysvoide
+ kirkastaa ja kosteuttaa herkkää silmänympärysihoa
+ pumppupullo
+ hyvin riittoisa

Pääosin tuotteet siis jatkavat L'occitanen lähes täydellistä luonnonmukaista ja ihanan tuoksuista linjaa. Suurin miinus on tällä hetkellä se, että jostain syystä tuon kasvovoiteen valmistaminen on lopetettu ja tuotteet myydään nyt loppuun puoleen hintaan (kyllä, olen jo hamstrannut niitä jemmaan). Eli näillä tuotteilla mennään kunnes ne loppuvat. Sitten voidaan taas tutustua uusiin juttuihin.

Kokemuksia L'occitanesta?


Ps. Ja arvonnan loppu häämöttää...

torstai 17. helmikuuta 2011

Kulttuuritäti

tunnetila: kyseenalainen

Läksin maanantaina työpäivän jälkeen kiireellä Lilyn tupareihin ja aikaa asun miettimiseen oli pari minuuttia. Mieli halaji keväisempää asua, mutta kun ulkona paukkui yli 20 asteen pakkanen vetäisin päälleni Noolanin keittovillaisen mekon. Mekko on onneksi hihaton joten kaipaamaani keveyttä sain pukemalla mekon päälle läpikuultavan aamuta... eiku kimonon.

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

kimono Monki, mekko Noolan,
kengät Dumond, laukku 2or +by YAT

(kuvissa kameran säätöjen treenaamista,
ensimmäinen puuroa, toinen parempi.
Huomaatteko eron?)


Vaikka tykkään molemmista vaatteista yksin, niin yhdistelmästä villamekko+kimono mieleeni tuli 50+ kulttuuritäti joka rientää ikityylikkäänä tilaisuudesta toiseen. Tiedättehän nuo leidit jotka osaavat keskustella mistä tahansa taidemuodosta kuin vettä vaan ja jotka ovat nähneet teattereissa kaikki ensi-illat?

Yhtä kaikki, en ollut asussa ihan kotonani. Miten ihmeessä vaatevalinnoilla saa aikaan hetkessä 20 vuotta vanhemman ihmisen habituksen?


Ps. Muistutan edelleen arvonnasta.

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Suklaapäivä

tunnetila: herkuttelu

Image and video hosting by TinyPic

Aloitin viime lauantain parhaalla mahdollisella tavalla: join kylmää cavaa ja söin suklaata niin paljon kuin sielu sieti (ja tämä sieluhan sietää...)! Vietin lauantaiaamupäivän muutaman bloggaajakollegan kanssa Leafin tilaisuudessa Maikkarin Aamu tv:n studiolla, jossa Makuja -ohjelman kokki Oula Hänninen johdatteli meidät suklaan herkulliseen maailmaan.

Pääsimme maistelemaan suklaafondueta ja dippailimme sulatetussa Royal-suklaassa niin perinteisiä marjoja (vadelmia ja mansikoita) kuin myös hieman eksoottisempiakin juttuja, esim. scampeja, simpukoita, broccolia sekä härkää. Omaksi suosikikseni muodostui yhdistelmä scampit maitosuklaassa, hyvänä kakkosena tuli marinoidut valkosipulinkynnet niin ikään maitosuklaassa. Aivan mahtavia makuelämyksiä, suosittelen testaamaan!

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Tilaisuudessa saimme herkuttelun lisäksi kuulla Leafin uusista karkkipusseista: TV Mix Choco Snack ja TV Mix Choco Candy. Perinteiset TV Mix pussit saavat siis rinnalleen kaksi uutta pussia joissa vanhat suosikkikarkit ovat saaneet suklaakuorrutuksen. Kuvitelkaa esim. perinteinen salmiakkitassu tai noitapilli suklaakuorrutteisena. Nam nam nam!!

Vaikka yritin käyttäytyä tilaisuudessa hyvin enkä vetänyt herkkuja suuhun kaksin käsin niin liikaa tuli syötyä silti. Bussissa matkalla kotiin tuli (yllättäen) vähän huono olo. Lapsille aina nauretaan kun ne vetävät esim. synttäreillä sellaiset sokeriähkyt että valittavat pahaa oloa loppupäivän. Lauantain jälkeen on myönnettävä, etten ole saanut lisää järjen hitustakaan noista ajoista. Tuntuu vieläkin että takana on maailman parhaat synttärit!

Image and video hosting by TinyPic

Kuvat Hannu Peltola



Ps. Muistakaa ystävänpäiväarvonta joka on voimassa koko tämän viikon!!


tiistai 15. helmikuuta 2011

"Miten niin et tiedä?"

tunnetila: nolous

Image and video hosting by TinyPic

*ring ring*

"Suomen löytötavaratoimisto."


"Nina tässä. Multa unohtui eilen illalla ratikkaan musta kangaskassi. Siinä lukee valkoisella Lily. Onkohan sellaista tuotu teille?"

"Ahaa... Mitäs siellä kassissa on sisällä?"

"Noku en oikein tiedä..."

"Miten niin et tiedä? Sehän on sinun kassisi."

"Juu, on se minun kassini mutten oikein tiedä mitä siellä on sisällä kun sain sen lahjaksi. Ystävänpäivälahjaksi. En ehtinyt katsoa sinne."

"Jaa..."

"No on siellä ainakin suklaarasia. Sen verran ehdin kassia ravistella että selvästi suklaat siellä kolisi. Ja paperikassi oli kans jossa on varmaan jotain sisällä mutta en tiedä mitä."

"No joo, on se täällä. Sen kun tulet hakemaan. Se on sit 4,40€ löytötavaramaksu."

"Okei, kiitos, tulen noutamaan!"

Mitähän kaikkia selityksiä löytötavaratoimiston ihmiset saavat päivittäin työssään kuulla? Ja yrittävätköhän ihmiset oikeasti huijata tuolta tavaraa? "Hei multa jäi eilen junaan sellanen Hermésin Birkin Bag. M-junaan. Punainen."



Ps. Muistakaa ystävänpäiväarvonta ja Huutis.

maanantai 14. helmikuuta 2011

Ystävänpäiväarvonta

tunnetila: jännitys

Näin ystävänpäivän kunniaksi ajattelin pistää pystyyn pienen arvonnan. Kylpyhuoneen laatikoihin on kertynyt niin paljon testattavia juttuja etten ehdi millään kokeilla niistä kaikkia. Kiitoksena Teille, kivat lukijat, kasasin tuotteista kolme settiä jotka laitan nyt arvottaviksi.

Image and video hosting by TinyPic

Setti 1 (yllä) sisältää myös tuliaisia New Yorkista;
Essential Beauty käsivoiteen ja huulikiillon


Image and video hosting by TinyPic

Setti 2 sis. ruskeansävyisiä tuotteita.
HUOM! Avonin unikkokuosista ripsiväriä (kuvassa vasemmalla) on kokeiltu pari kertaa.
Sen saa setin mukana jos voittaja niin haluaa.
Jos et halua avattua tuotetta se on ok.


Image and video hosting by TinyPic

Setti 3 sisältää mm. minikokoisia hiustuotteita ja myös tuliaisen Amerikasta:
maailmalla kulttituotteeksi muodostuneen Rosebud salve huulirasvan


Arvonta on voimassa tämän viikon ja arvon voittajat sunnuntaina 20.2. klo 18.00. Onnea arvontaan ja ihanaa ystävänpäivää Teille kaikille!!!

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Ruusukuurilla

tunnetila: testailu

Image and video hosting by TinyPic

Syksyllä, juuri parahiksi New Yorkin matkalle naamani "räjähti". Kärsin koko reissun kammottavista iho-ongelmista mutta yritin työntää ajatukset pois kukkivasta ihostani ja pitää hauskaa. Reissussa hauskanpito onnistui, mutta kun palasin kotiin olin hetken neuvoton. En uskaltanut käyttää enää "räjähdyksen aiheuttajia" mutten tiennyt mihin muuhun ihonhoitosarjaan voisin turvautua.

Kylpyhuoneen kaappia tutkaillessani huomasin siellä olevan useamman tuotteen jotka sisälsivät ruusua. Vaikka tuotteet olivat eri sarjoista päätin silti yhdistää ne ja ryhtyä ruusukuurille. Ihon talvikuivuutta ehkäisin
RENin ruususeerumilla ja ruusuinen kosteusvoide löytyi Bottega Verdeltä. Vartalolla käytin niin ikään RENin ruusuvoidetta. Iho pysyi hyvänä ja kimmoisana ruusukuurin avulla myös pahimpien pakkasten aikana ja myös rauhoittui selkeästi. Kokonaisvaltainen ruusuntuoksu oli tosin vähän liikaa ja alkoi jossain vaiheessa tökkiä.

Kun olin käyttänyt tuotteet loppuun päätin viimeistellä kuurin
Korresin Wild Rose -kasvohoidolla. Hoitolassa yllätyin todella kun hoitaja kehui ihoni olevan loistavassa kunnossa ja sanoi ettei löytänyt lainkaan ihosta pakkasen kuivattamia kohtia. Kuuri toimi siis todella hyvin.

Hoitajan kehujen jälkeen otin riskin ja palasin takaisin
Pranarômin tuotteisiin (jotka siis viimeksi aiheuttivat iho-ongelmia) ja kas, nyt ihoni silminnähden piti sarjasta enkä saanut tuotteista näpyn näppyä. Käytin purkit loppuun eikä epämieluisia ihomuutoksia tullut. Luulen siis, että ihon ongelmat johtuivat enimmäkseen työn aiheuttamasta stressistä, reissujännityksestä ja ehkä myös ihon tottumattomuudesta uusiin tuotteisiin, ei itse tuotteista.

Ota näistäkin sitten selvää. Mutta jestas että kasvojen ihon kunnolla on järjettömän suuri vaikutus itsetuntoon. Katastrofiaikojen jälkeen näppylätöntä ihoa osaa arvostaa ihan eri tavalla ja tuntuu että ryhtikin paranee. Kaikenlaista.

lauantai 12. helmikuuta 2011

Tyylin aakkoset

tunnetila: lisää haasteita

Nooruska haastoi minut viime syksynä (sorisorisori, olen saamaton!!!) kertomaan tyylini aakkoset. Tässä niitä olisi.

A = ajattomuus. Minusta on ihana käyttää samaa vaatetta vuosikymmeniä. Vaikka muoti muuttuu, ajattomat klassikot (esim. pikkumusta) ovat aina tyylikkäitä.

B = boheemius. Rento, sisältä tuleva boheemius saa vaatteen kuin vaatteen näyttämään hyvältä kantajansa yllä. Liika jäykistely tai liika yrittäminen ei ole koskaan kaunista. Boheemius on ihmisille sisäänrakennettuna, sitä ei voi opetella. Yritän sitä silti.

C
= Calvin Klein. Ensimmäinen muotisuunnittelija jonka kädenjälkeen todella ihastuin. Ihastus tapahtui joskus teini-iän lopussa kun oma tyylini selkiytyi. Pidän edelleen Calvin Kleinin simppeleistä malleista ja selkeästä värimaailmasta. Alusvaatteissa käytän lähes ainoastaan Calvin Kleinin mallistoja.

D = Dior. Klassisista klassisin muotitalo jonka kukoistusta ei voi kuin ihailla. En omista yhtään Diorin vaatetta tai laukkua, mutta silti talo saa varauksettoman ihailuni. Sitä paitsi yksi lempituoksuistani jota olen käyttänyt jo useamman vuoden on Miss Dior Chérie L'eau. Hajuvesi joka tuoksuu kauniille kuvastaa ajatuksiani Diorin muotitalosta.

E = erilaisuus. Tyylini ei ole koskaan ollut silmiinpistävän erilainen, olen aina sulautunut katukuvaan sieltä erottumatta, mutta silti en ole koskaan halunnut ostaa mitään samanlaista vaatetta tai asustetta mitä ystävilläni/tuttavillani tiedän olevan. Ystäväpiirissäni on kerran ollut "matkija" (osti jatkuvasti samoja vaatteita mitä minä) ja voi jumankauta että minua ärsytti!

F = feikki. Merkkilaukun halpa kopio tai hipsteriksi Flow-festareille pukeutuva ihminen joka ostaa hipstervaatteita ollakseen yhden viikonlopun ajan cool. Tarvitseeko sanoa että karvat nousevat pystyyn molemmista ajatuksista?

G = Gwyneth Paltrow. Kaunis, tyylikäs, luonnollinen, raikas, ihana ihana ihana!

H = housut/hame. Olen housuihminen. Silti minulla on tällä hetkellä vaatekaapissa vain yhdet hyvin istuvat housut ja hameita tai mekkoja löytyy vino pino. Miten hyvien housujen löytäminen voi olla näin vaikeaa??

I = ilmaan soveltuva pukeutuminen. Pakkasella laitetaan välihousut, toppahousut, villapusero ja untuvatakki, sateella valitaan päälle kumisaappaat ja sadetakki. Niin helppoa se on. Näytän ehkä typerältä ja lihavalta toppiksissani mutta eipähän palella enkä kastu. Näytän mielummin järkevältä kuin muodikkaalta.

J = jakut. Tykkään jakuista ja opettelen koko ajan käyttämään niitä. Tyyliltäni en ole "jakkupukuihminen", joten haluan opetella yhdistämään jakut muuten rentoihin asuihin. Pari kesää sitten onnistuin kun löysin siihen hetkeen täydellisen jakun. Ensi kesänä uudella jakulla (jonka ostin jo viime kesänä mutta siinä roikkuu edelleen laput kiinni) uusi yritys. (Vanhan jakun kangas hapertui kovan käytön seurauksena selkäsaumasta eikä sitä voi korjata. Nyyh.)

K = kotimaisuus. Pyrin kannattamaan kotimaista suunnittelua niin paljon kuin mahdollista. Oli kiva huomata että sain koottua toimivan matkapuvuston pääosin kotimaisista tuotteista (sis. myös kenkiä ja laukkuja) kun viimeksi läksin New Yorkiin. Mukana matkalaukussa oli ainakin Noolan, Antti Asplund, Marimekko, Youth vs. Future, 2or + by YAT, Friitala, Minna Parikka, No Bad Design ja Your Face.

L = leggingsit. Olen yrittänyt olla leggingseissä ihmisten ilmoilla muistaakseni kolme (tai ehkä sittenkin kaksi) kertaa. Ja ei, en pysty. Tuntuu että olen lähtenyt vahingossa ulos talvikalsareilla. Eli kokeiltu on, enää en yritä.

M = muuntautumiskykyiset vaatteet. Sama sifonkipusero näyttää hyvältä kapeiden nahkahousujen, löysien farkkujen tai juhlavan hameen kanssa. Arjessa ja juhlassa. Sanon "ei" vaatteille, jotka ovat hankalasti yhdisteltävissä useisiin kokonaisuuksiin.

N = Noolan. Kotimaisia ekologisia vaatteita ja asusteita jotka kestävät ikuisesti. Tarvitseeko sanoa muuta?

O = oloasut. En omista varsinaista oloasua, mutta ihania silkki/kashmir/angora pehmeyksiä siitäkin edestä. Vaihdan heti kotiasun päälle kun pääsen töistä kotiin. Päivän paras hetki!

P = persoonallisuus. Kuinka tiiviisti muotia seuraatkin, älä kuitenkaan menetä omaa persoonallisuuttasi. Kaikkiin muodin tuulahduksiin ei ole pakko lähetä mukaan. Poimi asuihisi sen hetken muodista ne yksityiskohdat jotka miellyttävät sinua eniten ja jätä ylimääräinen pois.

Q = quality. Laatu ja hyvät materiaalit, esim. kashmir. Olen niin mukavuudenhaluinen, että haluaisin kietoutua joka päivä maailman pehmeimpiin kashmirvaatteisiin. Olen kuitenkin niin laiska että en millään jaksa harjata helposti nyppyyntyvää kashmiria niin usein kuin pitäisi, joten tässä tapauksessa laiskuus kumoaa mukavuudenhalun ja siksi käytän kashmiria harvemmin mitä haluaisin. Vaatteiden materiaali on minulle tärkein ostoperuste.

R = rohkeus. Mietin silloin tällöin pitäisikö minun olla rohkeampi ja näyttävämpi pukeutuja. Joka kerta tulen samaan johtopäätökseen: ei pitäisi, vaikka joskus se olisi kivaakin. Mielestäni rohkeutta on olla oma itsensä, käyttää vaikka vanhanaikaisia vaatteita jos niissä kokee viihtyvänsä. Ihailen ihmisiä joiden omintakeinen tyyli erottuu joukosta. Itse en ole kuitenkaan se erottuva tyyppi joten miksi muuttuisin?

S = silittäminen. Vaatteiden silittämisellä pidennät niiden käyttöikää roimasti. Silityksen jälkeen vaatteet näyttävät siisteiltä, sinä näytät huolitellulta ja likakaan ei tartu silitettyyn vaatteeseen niin helposti mitä silittämättömään. Myönnän etten jaksa kovin usein arkeen vaatteita silitellä, mutta jos joskus haluan näyttää huolitellummalle vaikka päälläni on vain t-paita, niin silitän silloin tuon teepparin. Koko asun ilme muuttuu heti!

T = tuunaus. Vaatteiden tuunaus ja päivittäminen ei tarvitse aina olla vaatteen muokkaamista ompelemalla. Vanhojen asujen uudistaminen onnistuu helposti myös asusteilla. Käytän itse usein esim. hihakkeita (ts. ranteenlämmittimiä) joilla saa puseroihin helposti uutta ilmettä. Hihakkeiden avulla voin käyttää talvella 3/4-hihaisia puseroita tai t-paitoja ilman paleltumista. Vaatteen ilme muuttuu ja pysyt lämpimänä.

U = urheiluvaatteet. Liikun paljon mutta minulla on liian vähän kunnollisia urheiluvaatteita. Ns. teknisiä urheiluvaatteita ei ole olemassa turhaan. Oikeanlaiset ja hengittävät varusteet päällä urheilu on täysin erilaista kuin vanhassa hiostavassa ja ihoon kiinni liimautuvassa t-paidassa. Tekniset vaatteet ovat aika kalliita ja siksi minulla onkin niitä liian vähän. Pesen ja pidän samoja vaatteita jatkuvasti vaikka tiedän että järkevämpää olisi omistaa useampi pari esim. kunnollisia toppeja tai urheiluliivejä. Nyt on saatava sporttivaatevarasto kuntoon!

V = villasukat. En poistu kotoa ilman mummon neulomia villasukkia. Ne ovat must reissussa, seminaareissa, ihan kaikkialla! Nukun myös villasukat jalassa kesät talvet.

X = x-factor. Joskus yllättävien vaatteiden hankinta kannattaa. Jossain mielenhäiriössä ostin viime keväänä persikkaisen hörhelöhihaisen mekon (jota käytän puserona). Kotona katselin hieman järkyttyneenä ostostani ja ajattelin palauttaa sen saman tien. Onneksi en palauttanut. Hörsäke on pelastanut jo monet juhlat ja se saa joka kerta osakseen kehuvia kommentteja.

Y = yökkärit. Rakastan erilaisia yöpukuja ja minulla onkin niitä useita. Olen pitänyt lämpimässä yökkärissä nukkumista ihan normaalina mutta kerran yökkäriostoksilla kaverini järkyttyivät ostoksestani ja totesivat: "Voi sun mies raukka!" Mitäh, eikö miehet muka tykkää kun naiset käyttävät Nanson pupukuosisia yöpukuja??!

Z = Zara. Minulla on viha-rakkaussuhde Zaraan. Zaran housuosasto aiheuttaa minulle pahemmanlaatuisia ahdistuskohtauksia ja vaatteiden laatu on myös usein masentavan huono. Tykkään kuitenkin vaellella Zaran vaaterekkien välissä sillä sinne tulee usein uusimmat trendit ensimmäisenä Suomessa. Ja joskus, joskus olen tehnyt sieltä myös hyviä löytöjä.

Ä = äidin vaatekaappi. Jos äitisi on vähänkään samankokoinen kuin sinä, suosittelen äidin vaatekaapin ratsaamista silloin tällöin. Äitisi on elänyt kymmenet muodin vaihtelut ja kaapin perukoilta saattaa löytyä jos jonkinlaisia aarteita. Viimeksi joululomalla kotana käydessäni sanoin ääneen tarvitsevani uudet toppahousut. Meni minuutti ja sain uudet, käyttämättömät toppikset. Äiti oli ostanut ulkoiluasun sen takin vuoksi, minä sain housut. Kiitos äiti, lenkkeilin nuo toppikset jalassa tänäänkin.

Ö = överiys. Joskus on ihana pistää täysin överiksi! Jos et kuitenkaan ole ihan varma asusta tai tilaisuuden pukukoodista niin jätä överiyskokeilut sikseen. Jos kuitenkin huomaat olevasi överiysasusi kanssa ihan väärässä paikassa väärään aikaan niin kerro pokkana tulleesi tilaisuuteen naamiaisista. Tai jätä selittelyt sikseen ja kävele paikalle pää ylväästi pystyssä. Mieti mielessäsi: Kukaan muu tässä tilassa ei kantaisi tätä asua yhtä upeasti kuin minä!

Uh! Urakka suoritettu. Parempi myöhään kun ei silloinkaan. Mikä on teidän tyylinne tärkein aakkonen? Tai löytyisikö listaltanne samanlaisia ajatuksia?


Ps. Yritän laitella viikonlopun aikana Huutikseen vaatteita yms. myyntiin, sivupalkissa vasemmalla linkki.

torstai 10. helmikuuta 2011

Lempilaukku

tunnetila: lemppari

Image and video hosting by TinyPic

Olen kerran elämässäni ihastunut merkkilaukkuun. Tämä tapahtui muutama vuosi sitten Pariisissa, kohteena Balenciagan reilun kokoinen yliolan laukku. Tein laukusta ennakkotilauksen ja liikkeessä luvattiin toimittaa laukku Suomeen heti kun ne saadaan myyntiin. Pitkän odotuksen jälkeen laukku saatiin liikkeeseen mutta se ei lopulta vastannut odotuksiani. Peruin kaupan. Sitä ennen enkä sen jälkeen ole tuntenut minkäänlaista kiinnostusta kalliimpiin merkkilaukkuihin. Vuittonit sun muut sopivat hienosti muille, minua ne eivät ole ollenkaan.

Image and video hosting by TinyPic

Juttelimme tänään töissä omistamistamme laukuista ja aloin miettiä mikä on oma lempilaukkuni. Vastaus oli helppo. Kuvissa esiintyvä noin 10 vuotta sitten kirppikseltä tiensä luokseni löytänyt vintage-laukku on ehdoton laukkusuosikkini. Laukku on niin pikkuruinen ettei sinne mahdu juuri muuta kuin lompakko ja puhelin, mutta silti se on minusta maailman ihanin! Ja entistä ihanammaksi sen tekee se, että kirppiksellä sen minulle möi ihan yhtä ihana ja yhtä pikkuruinen mummu.


Image and video hosting by TinyPic

Laukku on lepäillyt jemmassa nyt muutaman vuoden kun aika on suosinut kookkaampia kasseja. Tänä keväänä pienet laukut ovat tehneet ilahduttavan paluun ja tämä pieni ihanuus on päässyt taas laukkuhyllylle odottamaan keväisempiä säitä ja keveämpiä kantamuksia.

Pidättekö te merkkilaukuista, haaveiletteko sellaisista tai omistatteko niitä? Kuten postauksen alussa sanoin, en ole oikein koskaan löytänyt "it"-laukuista itselleni yhtään mieleistä. Nyt kuitenkin olen hiljalleen alkanut salaa haaveilla eräästä Chanelista... Jännittävää.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Ensimmäinen kuva

tunnetila: tyytyväisyys

Image and video hosting by TinyPic

kauluri Noolan, paitapusero Lindex,
liivi KappAhl, nahkahousut Jimmy Choo for H&M,
kengät UGG


Pitkästä aikaa tarjolla asukuvaa tältä päivältä. Tiedättekö mitä se tarkoittaa?? Jeeeeee, minulla on uusi kamera!!! Sain vihdoin hankittua uuden laitteen rikki menneen tilalle. Olen ihan super iloinen!

Ostosreissulla lipsuin hieman suunnitelmistani. Kameran tärkeimmät ominaisuudet kauppaan lähtiessä oli: pieni koko ja hinta alle 200€. Unohdin molemmat ominaisuudet kun törmäsin kameraan joka oli kullanvärinen. Kamera näyttää jotenkin vanhanaikaiselta ja on suorastaan persoonallisen oloinen vaikka onkin ihan perus Canon, PowerShot SX210 IS.


Kiitos kaikille suositteluja antaneille ja kiitos sinulle Uusi Aamu joka kehoitit testaamaan juuri tätä mallia. Nyt täytyisi enää opetella käyttämään sitä. Ensimmäinen kameralla otettu kuva on ainakin ihan yhtä suttuinen ja pimeä kuin vanhan kameran kuvatkin. Ehkä se vika ei olekaan kamerassa vaan... Köh...

maanantai 7. helmikuuta 2011

Kampausvinkki

tunnetila: ja ei kun harjoittelemaan

Image and video hosting by TinyPic

Olen tunnettu siitä etten osaa laittaa hiuksiani mitenkään. Pitkät hiukset joita ei koskaan hyödynnä erilaisissa kampauksissa on kuulema hukattu luonnonvara. Suttunuttura tai ponnari, niillä menen aina. Nyt kuitenkin ihastuin kampaukseen joka ainakin näyttää helpolta toteuttaa.

Wella on Kööpenhaminan muotiviikkojen virallinen hiuskumppani ja sain sähköpostiini kampauskuvia muotiviikolta. Yksi kampaus näytti niin toteuttamiskelpoiselta että ilahduin kovasti kun sain ohjeet kuinka kampauksen voi toteuttaa itse. Hyvät vinkit ansaitsevat päästä jakoon, kas tässä! (Kampaus nähtiin Baum und Pferdgartenin näytöksessä.)

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Hiustyyli – Step-by-Step

Naisellinen tyylikkyys kohtaa täydellisen epätäydellisyyden.

Step 1.
Tee suora jakaus keskelle ja jaa hiukset osioittain korvalta korvalle.

Step 2.
Kampaa pään takaosan hiukset taaksepäin ja kiinnitä kaksi etuosiota pinneillä sivuille.

Step 3.
Pistä pää alaspäin, ravista hiukset auki sormin ja suihkuta hiuskiinnettä.
Nosta pää ylös.

Step 4.
Poista pinnit ja työstä hiukset muotoon.
Kiinnitä hiukset matalalle ponihännälle ja kuljeta sormet
hiusten läpi saadaksesi rikottua rakennetta.

Viimeistele esimerkiksi Wella Professionalsin Stay Styled -hiuskiinteellä.

Stylistin vinkki

Modernimman lookin saat, kun suoristat ponihännän suoristusraudoilla.

Marta Spizewska, Lead Stylist, Wella

Tätä on kyllä pakko joskus kokeilla. Vaikuttaa niin yksinkertaiselta että tällainen tumpelokin saattaisi osata. Paitsi moderni look jää minulta saavuttamatta sillä en omista suoristusrautaa. Noh, eiköhän ilmankin pärjää!

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Tytön paras ystävä

tunnetila: muistelu

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Pääsimme syksyisellä New Yorkin reissulla tutustumaan timantteihin. Timanttien upeaan maailmaan meidät johdatti jalokiviliike Ultra Diamonds jossa meille kerrottiin timanteista ja niiden erilaisista hiontatavoista. Saimme kuulla myös mistä timanttien huikeat hinnat ja hintaerot johtuvat (paino, hionta, väri, puhtaus).

Pääsimme katselemaan suurentavalla luupilla timantteja eri hintaluokista, ja vaikka paljas silmä ei huomannut timanteissa mitään eroa niin luuppi paljasti aina totuuden. Luupilla tai mikroskoopilla päälle päin täydellisen timantin sisältä löytyi sulkeumia (=epäpuhtauksia) vaikka hinnat olivat parhaimmillaan yli $10 000. Vasta useita kymmeniä tuhansia maksavissa timanteissa virheet olivat niin pieniä ettei niitä amatööri erottanut millään.

Myönnän olevani niin perinteinen nainen että jos joskus menen naimisiin niin haluan sormuksen jossa on mahdollisimman täydellinen timantti. Jenkeissä on ihan yleistä, että vihkisormuksia on kaksi. Toinen sormuksista on "the one", arvoltaan omakotitalon verran, ja sitä säilytetään pankin holvissa ja käydään katsomassa kerran vuodessa, hääpäivänä. Toista, edullisempaa sormusta käytetään arjessa. Vaikka haluan itselleni (jos siis koskaan menen naimisiin) timanttisormuksen, niin tuo kuulostaa minusta jo aika älyttömältä. Mitä järkeä on ostaa niin kallis sormus ettei sitä voi käyttää??

Oletteko te aitojen korujen, timanttien, helmien tai jalokivien ystäviä vai kelpaako korulippaaseen myös rihkama?

lauantai 5. helmikuuta 2011

Paljastuksia

tunnetila: hankaluus

Vimps antoi minulle kaksi blogitunnustusta kerralla. Ooh, kiitos kiltti!

Nämä tunnustukset eivät tule kuitenkaan ilmaiseksi, sillä molemmat velvoittavat saajaa tekemään seitsemän (7) paljastusta itsestään. Vaikka höpöttelen täällä aina vähän mitä sattuu, on tällaiset haasteet minulle silti aina jotenkin hankalia. En halua vastailla tylsillä fraaseilla mutten kuitenkaan halua paljastaa liikaa yksityiselämästäni. Noh, lupasin silti yrittää ja tässä niitä paljastuksia sitten tulee.


Image and video hosting by TinyPic

1. Minulla on mallikansio ja olen ollut (nuorena ja 10kg sitten) mallitoimiston listoilla vaikka olen malliksi kääpiömäisen lyhyt.

2. Noina aikoina kävin ammattimallikoulutuksen ja osaan edelleen kävellä catwalkilla niin kuin pitää ja osaan tehdä lavakäännökset yms luontevasti.

3.
Olen nuorempana ostanut useita vaatteita vain siksi, että ne olivat jotain tiettyä merkkiä. En välttämättä edes pitänyt noista vaatteista, oli vain hienoa omistaa jotain Ralph Laurenilta tai Guessiltä. (Voi jestas mitä rahan tuhlausta!)

4. Söin kerran opiskeluaikoina kahden kuukaudeen ajan vain kolmea ruokaa: spagettia pestolla ja oliiveilla, tavallista makaroonia tomaattikastikkeessa olevan tonnikalan kera ja linssikeittoa oransseista linsseistä ja porkkanasta. Syynä onnettomaan ruokavalioon ei ollut edes pelkkä rahapula. Rahapulan lisäksi tykkäsin noista ruoista niin paljon etten halunnut laittaa muuta.

5. Olen virkannut viimeksi yläasteella. Tarkoituksena oli virkata pieni pöytäliina mutta virkkasin hampaat irvessä niin tiukkaa silmukkaa että liina käpristyi ja siitä tuli kivikova nuken hattu. Sen jälkeen en ole virkannut.

6.
Ostin viime viikonloppuna laivalta 500g suurpussin Polly suklaakarkkeja ja söin koko puoli kiloa muutamassa päivässä.

7. Kiinnyn helposti asioihin joita käytän päivittäin. Esim. puhelimen tai läppärin vaihto on vuosien prosessi joka kestää ja kestää kun en pysty tuopumaan mistään mikä toimii vielä. Viimeisin läppärini oli jo niin vanha ettei se jaksanut pyörittää lyhyitäkään videoita (esim. You Tubesta), mutta kun sillä pystyi vielä kirjoittamaan ja nettikin aukesi juuri ja juuri (hyvin hitaasti mutta kuitenkin) niin en millään pystynyt luopumaan siitä.


Image and video hosting by TinyPic

8. Entisen asuntomme seinänaapurina asui eräs julkisuudenhenkilö. Pariskunnan erimielisyydet kuuluivat todella hyvin seinän läpi (riidat olivat hieman äänekkäitä) ja aina kun näen ko. henkilöä minun tekisi mieli kertoa mitä kaikkea tiedän hänen elämästään ja ongelmistaan.

9. Tykkään omituisista rutiineista. Esim. aina kun käyn teatterissa, oopperassa, baletissa tms. minun on saatava väliajalla tilkka cherryä. Juon cherryä ainoastaan noiden tilaisuuksien väliajalla, en koskaan muulloin.

10. Olen hyvin järjestelmällinen. Olen ollut töissä kirjastossa ja suuressa arkistossa, ja rakastin mm. järjestää hyllyjä ja aakkostaa uutuuskirjoja. Noina aikoina myös kotona kaikki piti olla järjestyksessä. Mm. cd-levyt olivat hyllyssä aakkosjärjestyksessä ja auta armias jos huomasin silloisen poikaystäväni laittaneen levyn väärälle paikalle! Olen onneksi rentoutunut noista ajoista enkä jaksa enää pingottaa turhaan.

11. Kyllästyn asioihin helposti. Esim. nyt en jaksa keksiä enää yhtään paljastusta. Kyllästyttää jo.

Stylish Blogger Awardin minulta saa Wikke, The Versatile Blogger -tunnustuksen annan eteenpäin Ilonalle. Ladies, teidän vuoronne!

torstai 3. helmikuuta 2011

Kimono

tunnetila: ihastus ja vihastus

Viikonloppuna on pakko mennä kamerakauppaan. Saamattomuuteni tuon asian kanssa koki äsken lakipisteensä kun tajusin kuvaavani itseäni puhelimella kylpyhuoneen peilin kautta. Voi jestas sentään. Kylppärissä on kuitenkin paras valo joten jos edes jonkinlaista kuvaa haluan ottaa niin siellä sitä on kuvailtava. Ei ole fasiliteetit bloggaamiseen ihan kunnossa...

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Se vihastuksesta, nyt sen ihastuksen pariin. Kuten kuvista näkyy, uusi suosikkivaatteeni on kimono. Olen aina rakastanut kimonoja ja joskus 90-luvun lopussa käytin puhki valkoisen silkkikimonon. Silkki hiutui puhki hiljalleen ja olin lempparikimonon kulumisesta niin suruissani etten halunnut hankkia uutta. Kaikki nämä vuodet olen kuitenkin salaa kaivannut kimonoa. Sattumalta törmäsin kevyeen mustaan kimonoon Monkissa ja kun tällä ihanuudella oli reippaiden alennusten jälkeen hintaa 10€ ei ostopäätöksen teko ollut kovin vaikeaa.

Tämä kimono ei ole silkkiä, ja sen pinnassa on lähes hämmentävä, hieman eläinkuosia muistuttava kuviointi. Aluksi vierastin molempia ominaisuuksia, mutta hetken pohdittuani oivalsin, että juuri nuo ominaisuudet tekevät tästä vaatteen, ei alusasua. Olen käyttänyt kimonoa ostohetkestä lähtien kotona joka päivä, siis alusasumaisesti, mutta ajattelin myös ulkoiluttaa kimonoa muutaman viikon päästä kun menen juhlimaan.

Kova polyesteri materiaalina ei ole ehkä se mukavin iholla, mutta se, että kimonon voi kotikäytön jälkeen heittää koneeseen ja pesaista ennen juhlia, on tältä monitoimivaatteelta oikein toivottu ominaisuus.

Mitäs sanotte, tykkäättekö te kimonoista? Entä onko kimono teistä kotivaate vai voisitteko lähteä se päällä ihmisten ilmoille?

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Hempeän kesäistä

tunnetila: odotus

Image and video hosting by TinyPic

Arvasitte varmaan etten viittaa otsikolla ulkona vallitsevaan säätilaan... Tänään satoi kuulemma, en onneksi itse nähnyt, LUNTA!! Kun mikään ei riitä...

Ainut hempeän kesäinen asia on tullut viime viikkoina vastaan H&M:n showroomilla jossa oli esillä tulevan kevään ja kesän juttuja. Vaaleita sävyjä, laskeutuvia ja liehuvia materiaaleja, ilmavia malleja ja kesän keveyttä. Voitte arvata miten ihana oli loskan keskeltä päästä sisälle huoneeseen josta huokui kesäinen tunnelma.

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Vaikka mallistot olivat ensi silmäyksellä väreiltään, materiaaleiltaan sekä kuoseiltaan sieviä ja naisellisia, joukosta löytyi silti paljon muutakin. Kivoja ja rentoja leikkauksia sekä ilahduttavan paljon haalareita ja hauskoja lökäpöksyjä. Hempeät jutut olivat nekin pääosin maltillisia eikä ylilyöntejä löytynyt.


Kuvissa alla (kaksi seuraavaa kuvaa) H&M:n uusi ekologinen (kierrätyspellavaa, -puuvillaa ja -polyesteria) sarja joka lanseerataan tänä keväänä viimevuotisen The Garden Collectionin innoittamana. H&M:n ensimmäinen ekologinen sarja sai viime vuonna niin suuren suosion että kierratysmateriaaleista tehdyt mallistot päätettiin ottaa jokavuotiseen tuotantoon. Myös tällä hetkellä liikkeistä löytyy pieni ja erikoinen ylijäämäkankaista valmistettu sarja. Sarjan vaatteet on tehty kankaista, jotka jäivät yli H&M:n viimeisimmästä huippusuunnittelijayhteistyöstä Lanvinin kanssa. Mieletön idea!!!

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Ihastuin löysään ja lyhythelmaiseen valkoiseen kierrätysmateriaaleista valmistettuun pitsitoppiin niin paljon että se on saatava omaan kaappiin. Pitsitoppi tekee juhlavasta juhlavamman, mutta piristää kivasti vaikka farkkuja. Kuvassa yllä olevat kengät ovat nahkaa pohjia myöten ja hinta oli muistaakseni 69,90€. Ei hullummat yhdistettäväksi vaikka lahkeista käärittyjen lökärihousujen kanssa!

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Kuvissa yllä vielä muutamia kiinnostavia yksityiskohtia uusista jutuista. Alimman kuvan silkkisen pehmeillä hiuksilla varustellut tyttöset ovat ainoastaan nettiin tulevan uuden avauksen mallinuket. Mallistossa on vaatteita lähes jokaiselle naisellisemmasta tyylistä pitävälle (kuva 2), vaatteita saa nimittäin koosta 32 kokoon 54 asti. Mallisto tulee myyntiin maaliskuun alussa ja siis ainoastaan netissä. Mainio ja tervetullut avaus Henkkikseltä tämäkin.

Ja jee, olen ensi kesänä muodin huipulla espadrilloksieni kanssa. Viime kesän suosikkikenkiäni on näkynyt nyt joka paikassa. Onneksi ostin viime kesänä jemmaan kahdet!


tiistai 1. helmikuuta 2011

Trendikkäintä Tukholmassa

tunnetila: havainnointi

Tukholman (huom! puhumme tässä ainoastaan Söderin kaupunginosasta) kolme selvästi erottuvinta trendiä:

3. Canada Goose -takki

Tuo lämmin ja rento talvitakki on ollut trenditietoisten ruotsalaisten vakiovaruste jo useamman talven ja katukuva on niitä edelleen tupaten täynnä. HIENOA, sanon minä! Kerrankin trendi joka on lämmin, käytännöllinen ja useita vuosia käytössä kestävä.

2. Maiharit

Pidempää vartta, lyhyempää vartta, enemmän reikiä, vähemmän reikiä, Dr. Martenseja, muita brändejä. Ihan sama mitä, mutta vähintään joka kolmannella vastaantulijalla oli jalassaan maiharit ja housun lahkeet oli tiukasti maiharin varsien sisään sullottuina. Lahkeet olivat pääasiassa pillejä, mutta löysempiäkin näkyi osalla porukasta. Martenseja bongasimme ainakin mustana (muutamia kiiltonahkaisia, kymmeniä mattapintaisia), harmaana ja turkoosina.

1. Vauva

Södermalm oli TÄYNNÄ vauvoja. Oikeasti! Jos nyt ilkeästi sanotaan niin melkein tuntui että trendikkään hipsterpariskunnan tärkein asuste oli vauva. Kahvilat ja ravintolat olivat niin täynnä vauvoja vanhempineen ettei sekaan mahtunut. Kahviloiden ikkunoista ei päässyt kurkistamaan sisään (etsimme siis lounaspaikkaa ja metsästimme vapaita pöytiä) kun ikkunoiden edustat olivat täynnä lastenvaunuja. Suosituimpien ravintoloiden edessä oli kymmenien vaunujen parkkipaikkoja ja lisää vauvakansaa tuli joka suunnasta. Vaunut olivat selvästi kilpavarustelun kohteina ja niistä bongasimmekin mitä mielettömimpiä ratkaisuja. Ravintoloiden ulko-ovissa oli myös vaunujen kuvia, en tiedä kertoiko se ravintolan olevan "vauvaystävällinen" vai siitä että vaunujen kanssa mahtui sisälle ravintolaan.

Vauvattomana pariskuntana tunsimme olomme hieman oudoksi kun lopulta päädyimme syömään vauvojen keskelle siihen ainoaan ravintolaan minne satuimme juuri parahiksi kun yksi pöytä vapautui. Luulimme oikeasti ensin että muutamassa ravintolassa oli meneillään joku "baby brunch" sillä vauvoja oli niin paljon, mutta kun muihinkaan ravintoloihin ei mahtunut vaunujen ja taaperoiden sekaan niin tuo alkoi tuntua lopulta jo absurdilta.

Oletteko te havainneet vauvabuumia Suomessa tai jossain muualla?