tiistai 31. elokuuta 2010

Jatkoaika

tunnetila: hyvä mieli

Laadukkaatkin vaatteet menettävät, ikävä kyllä, kymmenien pesukertojen jälkeen väriään. Varsinkin mustat vaatteet haalistuvat vaikka kuinka käyttäisi mustille vaatteille tarkoitettuja pesuaineita. Elin Tiger of Swedenin mekossa aka mpm (=maailman paras mekko) viimeiset kaksi kesää ja menneen kesän viimeisinä päivinä mekko oli enemmänkin harmaa kuin musta. En suostunut kuitenkaan vielä luopumaan mekosta joten päätin kokeilla tarttuuko Dylonin Wash & Dye, velvet black, väri hyvin paksua lyocelia olevaan mekkoon.

Yhdellä pussilla värjää noin 500g kangasta, joten uskaltauduin heittämään mukaan myös toisen, lähes harmaaksi muuttuneen Hanna Sarenin Seppälälle suunnitteleman puuvillamekon.


Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Kyllä on kuulkaa taas mekot mustat ja uusi elämä molemmilla edessä! Olen ennen värjännyt toisella Dylonin pesukonevärillä mustia housuja, ja silloin väri kiinnitettiin 500 grammalla suolaa. Tämä, pussissa oleva väri, oli hieman yksinkertaisempi käyttää ja luulenkin palaavani tähän myös jatkossa. Itse asiassa ostin värejä kerralla kaksi pussia, sillä moni muukin musta talvivaate kaapissani tarvitsee hieman tekohengitystä ennen käyttöönottoa.

Olen värjännyt usein mustia vaatteita mustemmiksi, muihin väreihin en ole vielä tutustunut. Oletteko te antaneet vaatteillenne uuden elämän värjäyksen avulla ja jos olette, niin kuinka olette siinä onnistuneet?


sunnuntai 29. elokuuta 2010

Takki mekkojen kanssa

tunnetila: tyytyväisyys

Löysin muutama viikko sitten Fidan ale-päiviltä (kaikki -50%) trenssin. Trenssi on musta, kotimainen, vaikuttaa käyttämättömälle, siinä on irrotettava huppu ja se istuu tismalleen hartioista mutta alle mahtuu silti reilusti vaatetta. Ostin trenssin ja ajattelin lyhentää sen kaltaiselleni pätkälle sopivaksi rennoksi ulkoilutakiksi.

Kotona takkikaappia läpikäydessäni totesin omistavani jo mustan rentoilutakin, mutta minulta puuttui pidempi ja siistimpi trenssi esim. mekkojen ja hameiden kanssa käytettäväksi. Niinpä irrotin takista hupun, käärin hihat ja siistimpi trenssi vaikka juhlavaatteiden kanssa yhdisteltäväksi oli valmis.

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

trenssi Luhta (second hand), korkkarit Vagabond Consuela

Olen super iloinen löydöstäni ja siitä, etten ryhtynyt lyhentämään jo sellaisenaan täydellistä takkia vaan kartoitin tarpeeni ensin kunnolla. Vuorillisten takkien leveiden helmojen lyhentäminen on vihonviimeistä hommaa ja aina joku tuppaa menemään pieleen. Jos vuorin paikalleen siististi asettelu onnistuu, niin helma jää jostain pari milliä pidemmäksi kuin muualta ja vaikkei sitä käytössä huomaa niin kun sen tietää niin se vaivaa aina.

Takin helman mitta, pohjepituus, ei imartele lyhyttä ihmistä, mutta onko sillä niin väliä? Olen ihan varma että siistin takin olemassaolo tulee helpottamaan juhla- ja muuta hamepukeutumistani niin paljon että on ihan toissijaista näytänkö sen kanssa paksujalkaiselta tanttaralta vai en. Sitä paitsi, pohjepituus on taas tulossa muotiin.

lauantai 28. elokuuta 2010

Matkalla osa 3: Ljubljana

tunnetila: muistelu

Image and video hosting by TinyPic

Jos olisimme tutkineet junareittejä tarkemmin niin emme ehkä olisi käyneet tällä reissulla lainkaan Ljubljanassa. Suosittelen joko lentämään sinne suoraan Suomesta, tai junailemaan sinne jostain lähempää, esim. Zagrebista. Unkarista, oli lähtöpaikka sitten Budapest tai Pécs, sinne pääsy oli (ainakin minusta) liian aikaavievää.

Kaupunki oli kuitenkin hyvin viehättävä, joten kun pääsimme perille niin emme katuneet että olimme valinneet Ljubljanan yhdeksi kohteistamme. Vaikka Ljubljanan ns. päänähtävyys, Ljubljanan linna (Ljubljanski Grad) on upea ja myös muita perinteisiä nähtävyyksiä ja museoita on tarjolla (kävimme mm. Modernin taiteen museossa), niin mieleenpainuvinta minulle tässä kaupungissa olivat pelottavat patsaat. Ljubljanan tunnus on lohikäärme ja lohikäärmepatsaita olikin kaikkialla. Myös patsaat, joiden luulit olevan ihan tavallisia, eivät olleetkaan sitä, mm. ihmisiä esittävillä patsailla oli häntiä.

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Keskustassa lähes kaikki tapahtuu Ljubljanica joen rannalla. Kymmeniä kahviloita ja baareja, katusoittajia ja sirkusesityksiä, lounasravintoloita, viikonloppuisin isot markkinat (ruokaa ja vaatteita sekä matkamuistoja), kirpputoreja joissa tarjolla nuorten käsityöläisten tuotteita sekä paljon antiikkia. Kaunis joki on Ljubljanan sydän ja vietimmekin tuntikausia terasseilla istuen ja ihmisvilinää katsellen. Juuri tuollaiseen kiireettömään oleiluun Ljubljana (suomeksi rakastettu) on täydelinen kaupunki.

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Satuimme Ljubljanaan kulttuurifestivaalien aikaan, joten pääsimme (tai siis pääsin, mies ei ehkä fiilistellyt niin kovasti kuin minä mutta lähti mukaan kuitenkin) nauttimaan mm. pimenevässä illassa ulkoilmabaletista (Gian Carlo Menotti: The Unicorn, The Gorgon and The Manticore) Ljubljanan linnan sisäpihalle rakennetulla näyttämöllä.


Image and video hosting by TinyPic

shampanjaa ennen balettia,
helleasu tehty juhlavammaksi kietaisemalla huivi hartioille



Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Kaikesta nähtävästä huolimatta mielestäni Ljubljanan parasta antia oli ruoka. Mm. ravintolat Most ja Salon olivat todella laadukkaita, niin ruoka kuin miljöökin saavat minulta paljon kiitosta. Päivällinen kahdelle viineineen maksoi noin 40€-60€ eli hinnat oli Unkaria korkeammat mutta niin oli mielestäni ruoan laatukin. Myös kahvilat ja baarit olivat hyvin moderneja ja sisustukset harkittuja (katso vaikkapa Fétiche, jonka yläkerrassa on vaateliike), Unkarin viehättävien "rauniobaarien" rosoisuus puuttui täältä kokonaan. Pidin kuitenkin molemmista maailmoista ja oli kiva ettei kaikki matkakohteet olleet samanlaisia. Ljubljana pursusi myös trendikkäitä klubeja esim. Klub Top jonka terrassilta oli upeat maisemat kaupungin ylle.

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

jäätelöbaari Cacaon terassilla,
silkkitoppi Promod, minishortsit Amisu/New Yorker,
molemmat ostettu Pécsistä


Ljubljanan hotellien korkeat hinnat yllättivät meidät ja päädyimme asumaan hieman kauempana keskustasta sijaitsevaan M Hoteliin. Hotellin sängyt olivat kuin kotona, huoneessa toimi ilmastointi ja hotellin aamiainen oli upea. Sijainnin hieman kauempana antoi helposti anteeksi kun sai ensimmäistä kertaa koko reissun aikana nukuttua kunnolla, helteestä huolimatta. Myös bussit kulkivat ja veivät meidät parissa minuutissa keskustaan.

Ostimme bussia varten yhteisen matkakortin, Urbana cardin, jonne sai itse ladata rahaa. Korttiin taisi jäädä vielä muutama euro, eli jos joku teistä on suunnistamassa pian Ljubljanaan niin voin antaa kortin mukaan. Turha sitä on täällä hautoa kun reissatakin sillä voisi. Normaalisti annan tällaiset kortit paikallisille mutta tällä kertaa kortti unohtui lompakkoon.

Image and video hosting by TinyPic

Vietimme Ljubljanassa kolme kokonaista päivää ja viimeisenä päivänä tekeminen alkoi loppua kesken. Kaupungin keskusta on niin pieni että viikoksi en kyllä keksisi tekemistä. Tietysti museoita voi koluta monta päivää ja yksi "nähtävyys" joka meiltä jäi näkemättä on yksi Euroopan suurimmista shoppailukeitaista, BTC City. BTC Cityn alue on niin suuri, että siellä kiertää oma bussi joka kuljettaa ihmisiä paikasta toiseen. Alueella on mm. yli 450 liikettä (vaatteita yms.), vesipuisto, leffateattereita jne. Ehkäpä palaan Ljubljanaan joskus tyttöporukalla vaikkapa pidennetylle viikonloppureissulle. Silloin voisi ihan hyvin viettää yhden päivän ostoskeitaalla!

Viimeinen matkakohteemme oli Itävalta ja sen pääkaupunki Wien. Juna Ljubljanasta Wieniin kesti 6 tuntia, mutta junasta oli niin upeat maisemat lähes koko matkan että aika meni todella nopeasti. Jos vielä menemme joskus Sloveniaan niin emme jumita koko aikaa Ljubljanassa vaan lähdemme kiertelemään lähiseutuja. Slovenian maaseutu oli, ainakin junan ikkunasta katsottuna, todella, todella upeaa!


Kuvat omia tai miehen ottamia, ethän lainaa ilman lupaa.

perjantai 27. elokuuta 2010

Siskosormus

tunnetila: ilo

Löysin kesäiseltä Kuopion reissultani itselleni hauskan sormuksen. Merkki sormuksen takana on No BAd -design ja nainen merkin takana Eija Savolainen. Savolainen käyttää tuotteissaan (sormuksia, koruja, laukkuja, rannekkeita, nilkakkeita, reuhkoja) kierrätysmateriaaleja ja oli kiva kuulla mistä mikäkin korunosa on alunperin kotoisin. Suurin osa koruista on romurautaa (tehtaiden hukkameteriaalia) ja nahkaa.

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Saan helposti nikkeliallergiaa rihkamakoruista, joten nahkainen sormusosa on minulle pelastus. Ainoastaan nasta jolla teräslevy on kiinnitetty nahkaan osuu sormeen, mutta noin pienestä kosketuksesta en ole saanut minkäänlaisia reaktioita vaikka olen käyttänyt sormusta jatkuvasti.

Myös siskoni osti Savolaiselta sormuksen. Tuo sormus näyttää kaukaa aivan samalta kuin omani, mutta on silti erilainen. Nyt meillä on siis siskosormukset: lähes samanlaiset mutta molemmat kuitenkin uniikkeja. Mikäs sen paremmin siskoksille sopisi?


Ps. Sormus on sormessani mm. edellisessä postauksessa. Näkyy laajoissa kuvissa huonosti mutta silti siitä halutessaan saa ehkä jonkun käsityksen.


torstai 26. elokuuta 2010

Vilauttelua

tunnetila: köhköh

Luulin, että kaksi päivää makaamista riittäisi flunssan taltuttamiseen. Nousin siis voimantunnoissani aamulla reippaasti ylös ja läksin töihin. Noin 50 metriä käveltyäni oli pakko pysähtyä, ottaa seinästä tukea ja hengittää pari kertaa syvään. Hmm, ehkä en sittenkään ole kunnossa? Jatkoin kuitenkin urheasti matkaa ja töihin päästessäni puuskutin kuin veturi ja olin yltä päältä hiestä märkä (enkä siis kävellyt koko matkaa töihin vaan taitoin matkan ratikalla).

Piipahdin terkkarin luona joka mittasi kuumeen ja passitti loppuviikoksi kotiin. Ääää, töistä poissa oleminen "pikku flunssan" takia on ehkä ärsyttävintä. Minulla on koko ajan tunne, että "tämähän on vaan flunssa, ei se ole syy olla kotona. Nyt ne töissä ajattelevat että olen laiska." Vaikkei kukaan oikeasti niin ajattele, ovat vain hyvillään etten ole siellä tartuttamassa muita, mutta silti on huono omatunto. Jos olisi vaikka käsi poikki niin sairausloma tuntuisi paljon oikeutetummalta.


Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

neuletakki Global, huivi H&M, mekko Hanna Saren/Seppälä, nahkakynsikkäät DIY,
sormus No Bad-design, laukku Zara, saappaat BilliBi, sukkahousut Lindex

Pahoittelen alimmaisen kuvan vilauttelua. En kuitenkaan keksinyt muuta tapaa esitellä sukkahousuja jotka olivat tänään ensimmäistä kertaa jalassa. (Hmm... nyt siellä ihmetellään miksi kukaan haluaisi esitellä sukkahousujaan.. oh well.. no niin..) Olen usein yrittänyt laittaa Lindexin hauskoja sukkiksia jalkaan lyhyen hameen ja korkkareiden kanssa, mutta fiilis on ollut aivan liian pårnå. Nyt, matalissa saappaissa, härskein fiba jäi mielestäni pois ja lopputulos oli ihan hauska. Tietenkin sääret näyttäisivät paremmalle korkkareissa, mutta minkäs teet. Minähän en voi käyttää edes kirkkaita kynsilakkoja sillä koen silloinkin näyttäväni vanhalle horatsulle. Jep, ongelmansa kullakin. Ja sitten on vielä tämä flunssa. Uh!

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Duhadedä

dunnedila: duha

Image and video hosting by TinyPic

Uh, täällä sitä maataan sängyn pohjalla flunssan kourissa. Ehdin olla loman jälkeen töissä jo huiman viikon verran ennen kuin flunssa iski. Kamala nuha ja pientä lämpöä jo kolmatta päivää. Olisiko työallergiaa??

Voimattomana sängyssä maatessa tekeminen on aika vähissä. Helpointa on kaivaa läppäri syliin ja surffailla sinne tänne. Valitettavasti tällä kertaa surffailut ovat jostain kumman syystä päätyneet nettikaupoihin ja nyt on jo uusi talvitakki sekä syyskengät tilattu.

Saisi äkkiä loppua tämä flunssa, tulee tämä makoilu ihan liian kalliiksi..

tiistai 24. elokuuta 2010

Hyötyä kesäkiloista

tunnetila: hah!

Monen vuoden takaiset lempparihousuni osoittivat mieltään kesäkiloilleni repeämällä vetskarin kohdalta muutama viikko sitten. Ärsytti, totta kai. Varsinkin kun housutilanteeni on tällä hetkellä muutenkin aika huonoissa kantimissa. Kävin päivänä muutamana housupinoa läpi masentuneena. Kaikissa tuntui olevan jotain vikaa. Kunnes törmäsin Josefssonilta pari vuotta sitten tilaamiini pylleröhousuihin. Kirjoitin pylleröhousuista ne hankkiessani seuraavaa:

"Tiesin, että housut sopivat vain tikkulaihoille lantiottomille mallityypeille joilla on gasellimaisen pitkät sääret, mutta silti, silti ne oli tilattava. Lihottaa, leventää ja paksuntaa ihan joka suuntaan, mutta minkäs teet. Kun tykkää niin silloin tykkää. Järjen ääni pomppii olkapäältä toiselle ja tuskissaan yrittää saada suunvuoroa. Turha yrittää."

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

raitapaita Marimekko, housut Josefssons,
neuletakki Global, espadrillokset Accent


Niinpä. Tykkään housuista mutta käytän niitä silti ihan liian harvoin. Persauksen leventäminen ja ylimääräisten pussien väljyys lantiolla ovat vaivanneet aina liikaa. Nyt kuitenkin kun kiskaisin housut kesäkilojeni päälle niin kas, housut istuvat paljon paremmin! Nyt on tarpeeksi täytettä, sanoisin.

Kerrankin kesäkiloista tuli hyvä mieli!

maanantai 23. elokuuta 2010

Messuterveiset


tunnetila: pakko saada uusi kamera

Terveiset Finnish Catwalk S/S 2011 messuilta! Kuka blogia harrastuksekseen kirjoittava lähtee muotimessuille mukanaan vain puhelin, ei kunnollista kameraa? No allekirjoittanut tietenkin. Hyppäsin messuille perjantaina suoraan töistä enkä aamulla muistanut pakata kaikkea mukaan. Yrittäkää kestää, unohtakaa kuvanlaatu ja keskittykää olennaiseen, kiitos!

Image and video hosting by TinyPic
Noolan




Image and video hosting by TinyPic
FIN-verkosto/ Eeva Korhonen

















Image and video hosting by TinyPic
ProtoFactory/Linda Sipilä

kuvat Nokia E71


Noolanin pellavat ja Turo Tailorin raikkaat miesten jutut ovat jo useamman vuoden olleet minusta kotimaisen kesämuodin parasta antia. (Unohtamatta tietenkään Marimekkoa, mutta Marimekko ei ole viime aikoina ollut esillä näillä messuilla.) Myös tänä vuonna Noolan ja Turo Tailor olivat omaa luokkaansa, mutta tällä kertaa esillä oli myös pari uutta tuttavuutta joista tulemme varmasti kuulemaan lisää tulevaisuudessa.

IreneMikaelan musta mekko (10. kuva) oli todella upeasti leikattu ja työstetty. Myös muut esillä olleet merkin tuotteet oli tehty hyvin ja upeista materiaaleista. ProtoFactoryn Linda Sipilän (alin kuva) tyttömäiset ja kauniisti laskeutuvat mekot ja tunikat olivat vaalealta väritykseltään ja materiaaleiltaan täydellisiä tulevien kesien julhiin. BelliBellin rennot hapsut taas tekivät arkipukeutumisesta hauskaa ja leikittelevää.

Iso osa esillä olevista mallistoista oli jälleen kerran suunnattu äidilleni ja häntä varttuneemmille naisille, nuorempaan makuun kattaus jäi aika vaisuksi. Niin käy tosin noilla messuilla aina. Paikalla olleet sisäänostajat tuntuivat suurin osa olevan juuri tuota oikeaa kohderyhmää, nuoremman polven yrittäjät hankkivat pääasiassa tuotteensa toisaalta.

Nähdyn ja kuullun perusteella muodissa tulevana kesänä: mekot, ilmavuus, läpikuultavuus, kulta, pitkät helmat, pellava, silkki,
housuasut, väljyys ja mukavuus, pehmeät materiaalit, ryppypintainen nahka, kerroksellisuus ja uniformumaiset yksityiskohdat. Ei siis kovasti uutta auringon alla.

Onneksi seuraava vuodenaika on kuitenkin syksy ja siitä sää vain kylmenee. Tänä ihanan kuumana kesänä kesävaatteita on saanut käyttää jo kyllästymiseen asti, joten useampi kuukausi erossa kesävaatteista saa ne tuntumaan taas vajaan vuoden päästä mukavan raikkaille. Nyt alkaa samat kesäkretongit jo riittää.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Extempore

tunnetila: tyytyväisyys

Keskustelu eilen iltapäivällä.

Mies: Tänään olis se U2:n toka keikka Stadikalla. Sinne on kuulema myyty lavan taakse halpoja lippuja, vaan 30€/kpl.
Nina: No saiskohan niitä vielä? Ei kai se haittaa jos ei näe, kuuleminen on keikalla tärkeämpää.
*katsoo lipputilanteen*
Nina: Äsken näytti loppuunvarattua mut nyt tänne ilmestyi niitä halpoja lippuja. Otanko?
Mies: Ota vaan.

*****
Nina: Okei, sain liput. Vaikkei mitään näkisikään niin olen tyytyväinen jos soittavat Mysterious Ways ja Hold me, thril me, kiss me, kill me.
Mies: Eilisellä keikalla eivät soittaneet tota Batman -biisiä.
Nina: Tyhmää. Sen mä olisin halunnut kuulla.

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Kuvat Nokia E71

Vietimme siis eilisen illan Stadikalla. Edulliset paikkamme olivat lavan takana, mutta ihan hurjan lähellä lavaa. Luulin ettemme näe mitään, mutta siinähän se bändi oli, parinkymmenen metrin päässä. Ja mikä parasta, tällä keikalla bändi soitti molemmat yllä mainitut suosikkibiisini. Hurraa!! Lisäksi muut hittibiisit (One, Pride, Where the Streets Have No Name, I still haven't found what I'm looking for, With or Without You jne.) soljuivat ja saivat fiiliksiin, myös Vertigo (josta en ole koskaan välittänyt) kuulosti livenä hyvältä. Tykkäsin myös
I'll Go Crazy If I Don't Go Crazy Tonight / Discothèque miksauksesta joka meni rytmikkäiden rumpujen ansiosta jalan alle ja sai jammailemaan.

Kokonaisuudessaan keikasta jäi hyvä fiilis, ja lipun hinta 30€, oli kaltaiselleni ei-niin-kovalle-fanille juuri sopiva. Tylsätkin biisit ja laimeat hetket (joita oli uusia biisejä tunnistamattomalle aika monta), eivät häirinneet kun lipun hinta oli kohdallaan. Oikein mukava extempore tapa viettää lauantai-iltaa!


Kuinka moni kahden keikan yli sadastatuhannesta(!!) katsojasta oli blogini lukijoita? :)

lauantai 21. elokuuta 2010

Matkalla osa 2: Pécs

tunnetila: muistelu

Image and video hosting by TinyPic

Budapestista matkustimme junalla Etelä-Unkariin, Pécsiin. Junamatka kesti kaksi ja puoli tuntia ja sujui hyvin miellyttävästi ilmastoidussa ja aikataulussa olevassa junassa. (Huomattavasti miellyttävämmin kuin täällä kotimaassa.) Pécs sattui olemaan tänä vuonna yksi maailman kulttuuripääkaupungeista ja sen kyllä huomasi. Pikkukaupunki oli ihan täynnä jos jonkinlaista tapahtumaa ja myös paikalliset nauttivat vilkkaasta kulttuurielämästä täysin rinnoin. Esim. keskellä yötä saattoi törmätä kadulla satapäiseen ihmismassaan joka harjoitteli orkesterin säestyksellä erilaisia kansantansseja, mukana olivat kaikki lapsista isovanhempiin, oli kello mitä tahansa.

Asuimme Pécsissä Aranyhajó Fogadó, Gloden Ship Hotellissa. Hotelli on Unkarin vanhin ja sijaitsee aivan keskellä vilkkainta ostos- ja ravintolakatua Király Utcaa. Hotelli ja sen huoneet ovat hieman ränsistyneitä, mutta hotelli on idyllinen ja edullinen, suosituksen arvoinen. Ainut miinus hotellille siitä ettei huoneissa ole ilmastointia. Saimme kuitenkin huoneeseemme ison tuulettimen jotta pystyimme nukkumaan öisinkin paahtavassa kuumuudessa.

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Pécs oli reissumme pätsi, pikkukaupungin kujilla oli suorastaan tolkuttoman kuuma. Jopa Thaimaan helteet tuntuivat lasten leikiltä tässä paahtavassa kuumuudessa. Päädyimme siis viettämään paljon aikaa maauimalassa (Pollack Strand) sekä muissa kohteissa joissa oli hieman viileämpää, esim. kiinnostavissa ja hyvin erilaisissa kirkoissa (mm.vanha moskeija) ja upeassa maanalaisessa hautakammiokeskittymässä (Cella Septichora). Maanalaisia juttuja, nähtävyyksiä ja ravintoloita, Pécsissä oli paljon, mutta jestas miten homeessa suurin osa noista paikoista oli. Hengittäminen oli paikoin työn takana vaikken allergikko olekaan.

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Vaikka Pécs oli reissumme pienin kaupunki ja ostosmahdollisuudet kaikkein rajallisimmat, niin tein sieltä lähes kaikki ostokseni mitä koko matkalla tein. Kun olin kulkenut viikon samoissa vaatteissa, kaikki muut oli liian kuumia, oli pakko ostaa jotain uutta. Keskustan iso kauppakeskus, Árkàd, josta löytyi kaikki perusvaateliikkeet, oli pelastus ja ostinkin sieltä lisää matkavaatetusta: Promodista silkkitopin ja New Yorkerista shortsit. Niillä lisäyksillä (plus Ljubljanasta löytyneellä lempparihaalarilla) pärjäsinkin sitten loppumatkan.

Kirppiksistä kiinnostuneille tiedoksi: Pécs on ihan täynnä kirpputoreja/käytettyjen vaatteiden liikkeitä. Käytetyt vaatteet on kaadettu isoihin laareihin joista kaivelemalla voi tehdä löytöjä. Vaatteilla ei ole yksittäisiä hintoja vaan löydöt survotaan muovipussiin, pussi punnitaan kassalla ja hinta muodostuu painon mukaan. Ihmiset tuntuivat ostavan näistä paikoista paljon, ainakin kaikissa liikkeissä oli aina niin paljon ihmisiä etten jaksanut jäädä niihin kaivelemaan.

Ravintoloista voin suositella keskusaukiolla (Széchenyi tér) sijaitsevaa Coffeinia jolla on isot terassit ja hyvä ruoka. Lounas viineineen kahdelle oli noin 20€. Myös Pécissä oli ihanan tunnelmallisia baareja joista suosikkini oli Cooltour Cafe. Cooltour Cafen rauhallisella sisäpihaterassilla saattoi istuskella puissa roikkuvien lyhtyjen valossa pitkälle yöhön ja nautiskella Limonadea. Limonade, tuo sitruunapohjainen hyvin raikas alkoholiton juoma oli reissuni kova sana ja join sitä litroittain joka maassa. Unkarissa Limonade (juoman raaka-aineiden sitruunan, sokerin ja soodan suhde) oli kuitenkin ehdottomasti paras, kokeilkaa ihmeessä!

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Yksi syy matkustaa Pécsiin oli se, että seuraava matkakohteemme oli Slovenia ja siellä Ljubljana. Vaikka matka Budapestista Ljubljanaan ei ole kilometreissä pitkä, niin junalla tuo väli kestää noin 14 tuntia. Matkustimme Pécsiin jotta olisimme lähellä Ljubljanaa (välimatka 287km), mutta junamatka kesti silti noin 8 tuntia nopeinta reittiä. Menimme siis Pécsistä Ljubljanaan Kroatian pääkaupungin Zagrebin kautta. Pitkä junamatka tympi, mutta saimme ainakin passiin paljon leimoja kun kävimme rajamuodollisuudet läpi kolmeen kertaan.

Suosittelen matkakohteena Pécsiä lämpimästi, viihdyimme Unkarin viidenneksi suurimmassa kaupungissa todella hyvin! Viikon lomareissulle pelkästään Pécs on ehkä liian pieni paikka, mutta myös sen ympäristössä on paljon kauniita paikkoja joissa ajan saa varmasti kulumaan.

Kuvat omia tai miehen ottamia, ethän lainaa ilman lupaa.