torstai 30. heinäkuuta 2009

Vanhuuden merkkejä

tunnetila: realismi

Tiedät olevasi vanha kun...

... juhlit lauantaina etkä ole toipunut valvomisesta maanantaihin mennessä.

... päivä korkeissa koroissa saa sääresi ja nilkkasi turpoamaan.

... valitset festareiden ja telttayöpymisen sijaan konsertin/festarit josta pääset helposti yöksi kotiin.

... kannat sovituskoppiin vaatteita joita sovittaessasi toteat että ne olisivat näyttäneet päälläsi hyvältä kymmenen vuotta ja kymmenen kiloa sitten.

... herkistyt entistä helpommin ja tuherrat itkua jo katsoessasi Serranon perhettä.


... jalkasi holvikaari on mahdollisesti laskeutunut ja viime kesänä hankkimasi kengät eivät tunnu enää mahtuvan jalkaasi.

... katsot paheksuen äänekkäästi nauravia ja rennosti katuun syljeskeleviä nuoria tyttöjä.


... valitset kosteuttavan silmänympärysvoiteen sijaan anti age -silmänympärysvoiteen.

... käyt läpi Gina Tricotin uusimpia tuulia ja huomaat pukeutuneesi teini-iässä samoihin väreihin, malleihin ja leikkauksiin.

... säikähdät joka kerta kun huomaat ratikkaan tai metroon nousevan sinitakkisia ihmisiä VAIKKA sinulla on kuukausikortti voimassa.

Ai mistäkö nämä jutut tulivat mieleeni? Viime aikoina olen kokenut niistä jokaisen! Ai miten niin vanhuus ei tule yksin, tai ainakaan varoittamatta?! Kuka muu tunnustaa kokeneensa vanhuuden merkkejä, ja millaisia ne teillä olivat?

9 kommenttia:

  1. Hih, tuota Serranon perhe -juttua en allekirjoita, mutta muuten kuulostaa tutulta. Lisätään vielä kohta "mulkoilet paheksuen teinipoikien hiustyyliä" (ihan oikeasti - miksi ne hiukset pitää pyyhkäistä kokonaan toiselle sivulle. Näyttää ihan idiootilta).

    VastaaPoista
  2. Kuullostaa tutulta, mutta odotas kun olet näin vanha kuin minä.

    En jaksa lähteä juhlimaan lauantaina. Jo pelkkä ajatus valvomisesta saa haukottelemaan.

    Festarit jää menemättä, kun ei todellakaan jaksa valvoa.

    Kannan sovituskoppiin vaatteita, jotka olisivat näyttäneet paremmilta 10 kg/vuotta sitten, mutta ei haittaa ostetaan silti, jos ovat mieleisiä. Itsekritiikki vähenee vuosien varrella ja tulee itselleen armollisemmaksi.

    Herkistyminen vain pahenee, kun olen saanut lapsia. Kaikki lapsiin liittyvä positiivinen ja negatiivinen saa kyynelkanavat täyttymään ja palan kurkkuun.

    Jalkani ovat levähtäneet muodottomiksi vuosien varrella, ei väliä. Jos tämä on hinta kolmesta lapsesta, niin vähällä ollaan selvitty. Siirryn ostamaan isompaa kokoa.

    Ja kyllä katselen paheksuen teinipoiken käytöstä ja hius/vaatetyyliä. Ajattelen omia poikiani ja toivon, että omani eivät koskaan näyttäisi niiltä.

    Ja pahinta kaikista on se, kun kaikki tapaamani ihmiset ovat itseäni nuorempia ja sisimmässäni minä edelleen kuvittelen itseni samanikäiseksi kuin 10 vuotta sitten, vaikka ulkokuori muuta näyttääkin.

    VastaaPoista
  3. :) aamun piristäjä! Piksin kommentti oli vielä piste iin päälle, jospa tämä päivä nyt lähtisi rullamaan paremmin kuin seitsemän edellistä...

    VastaaPoista
  4. voin aloittaa lauseita "kymmenen vuotta sitten ..." aaargh. lisäksi tunnistan retrosti miksattuja biisejä uutusdiskohittien (joita kuulen toki vain vahingossa) seasta oman nuoruuteni ihkubiiseiksi.

    eniten allekirjoitan kuitenkin tuon kaikenlaisen nuorison paheksumisen. kummallista pahaa ainesta ovat nykyään kaikki tyynni.

    VastaaPoista
  5. Se että ne viimekesäiset kengät eivät enää meinaa mahtua jalkaan, on varmaan pahin tämän hetken vanhenemisongelmani... se nimittäin on järkyttänyt minua tässä viime aikoina suuresti :)

    Ja tuo nykynuorison pukeutuminen jaksaa ihmetyttää: eivätkö ne muista että noita samoja käytettiin silloin ...niin silloin kun nuoret eivät olleet vielä edes syntyneet.

    Joo, vanhaksi sitä alkaa tulla vääjäämättä. Jo se tieto on aika kamala!

    VastaaPoista
  6. Tuo juhlimiskunnon menetys on niin totta. Myös se on selvä vanhenemisen merkki, kun oikeasti harmittaa se, jos sunnuntai menee krapulaa potiessa. Tietysti tähän vaikuttaa sekin, että nykyään tulee se krapula, vaikka tuntuu ettei sitä todellakaan ole ansainnut.
    Tietysti sitten on vielä se, että huomaa ettei yksinkertaisesti voi mennä töihin rikkinäisissä farkuissa vaikka yläosana olisi miten sliipattu jakku.
    Onneksi tuntuu olevan normaali kehityssuunta.

    VastaaPoista
  7. Ja ennen kaikkea kun rupeaa tuhisemaan teineille ja ihmettelmään kuinka nykylapsille sytötetään mitä sattuu ja voi kun ne on tuolleen puettuja ja mites niiden kielenkäyttö! :)

    VastaaPoista
  8. Tutulta kuulostaa ;) Jokos teillä muilla on harmaita hiuksia? Mullapa on, jo pari vuotta sitten tuli ekat...

    VastaaPoista
  9. Sointu: Heh, Serranon perhe saa mut aina itsksekelemään, mutta samalla kirvoittaa myös makeimmat naurut. :) Ja nuo teinipojat ovat juttu ihan erikseen. :)

    Piksi: Muahaha!! Mahtavia lisäyksiä, kiitos! :) Ja olen aivan samaa mieltä tuosta viimeisestä kohdasta. Tunnen oloni välillä ihan teiniksi ja sitten huomaankin että olen kymmenen vuotta vanhempi mitä kaverini. :)

    Joy: Voih, toivottavasti aurinko on jo alkanut paistaa sinnekin! Tsemppiä!

    Tiiti: Mä näin yhden valokuvan jossa olin jo ihan aikuisen oloinen ja tajusin että kuvan ottamisesta on aikaa 20 vuotta!!!! Eih!!! Miten kuvan ottamisesta voi muka olla 20 vuotta, olenhan itse juurikin parikymppinen, en yhtään vanhempi. ;)

    Ilona: Kohtalotoveri! Mua niin ahdistaa tuo jalan muuttuminen. Juu, helppo sitä olisi ostaa uusia kenkiä mutta mitäs jos rakastaa niitä vanhoja jotka ei enää mahdu?! Byäää!

    Auri: Amen! Samaa mieltä! Olen myös itse tullut siihen tulokseen että minulle ei enää tässä iässä sovi rikkinäiset farkut, ei varsinkaan töihin. (Vaikka välillä mieli tekisikin niitä kokeilla...)

    Tuuli: Hei Tuuli! Kiva kuulla susta! (Aina Jonnalta utelen mitä sinulle kuuluu.. :) ) Olen täysin samaa mieltä nykynuorisosta. Ei sitä minun nuoruudessani... :)

    Heidi: Apua, harmaita hiuksia!!! Sävytän hiuksiani joten en ole vielä ainakaan itse huomannut yhtään harmaata niiden joukossa. Täytyypä kysyä kampaajaltani, jos uskallan! :)

    VastaaPoista