keskiviikko 7. toukokuuta 2008

Kotimaisuus kunniaan!

tunnetila: ylpeys

Tämän päivän postaus tulee olemaan oodi kotimaisuudelle! Ja myös ilmaista mainosta joillekin. Ei haittaa, sillä kotimaisia suunnittelijoita ei koskaan voi hehkuttaa liikaa. Kunpa olisikin varaa kannattaa suomalaista vaate- ja kenkäsuunnittelua sekä kotimaista muotoilua yleensäkin enemmän.

Iittalat, Arabiat, Nansot ja Marimekot alkaa olla jo suuremmallekin yleisölle arkipäivää, mutta uusien tulokkaiden nostaminen tähän kastiin vaatii poikkeuksellisen onnistumisen tai jättisuuren mainosbudjetin ja vuosien, vuosien työn. Paola Suhonen on hyvä esimerkki nopeasti koko kansan tietoisuuteen tulleista nuoremman polven suunnittelijoista. Muistan, kun vuonna 1999 olin paikalla Gloriassa taltioimassa TaiKin muotinäytöstä ja siellä näin lavalla TaiKin, muistaakseni ensimmäisen vuosikurssin opiskelijan, Paola Suhosen töitä. Jo silloin, ensimmäisistä tuotteista huomasi, että hänestä kuullaan vielä!

Samasta näytöksestä, lähes kymmenen vuotta sitten, muistan Marcus Rotkirchin suunnittelemia asuja. Ne olivat myös taidokkaasti tehtyjä, mutta jäivät luultavasti mieleeni raflaavan värimaailmansa ja verellä (??) sotkettujen hansikkaiden vuoksi. Mutta lahjakkuuden tunnisti silti räikeän esillepanon takaa ja yksi kauneimmista asuista joita tänä päivänä tiedän, on Rotkirchin Mari Palolle vuonna 2000 linnanjuhliin suunnittelema oranssinpunainen olkaimeton iltapuku jonka helmassa on suuri musta hevonen.

Suomi on pullollaan nuoria lahjakkuuksia jotka ansaitsevat tulla huomatuiksi ja siksi harmittaakin, että jo mainetta ja kunniaa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin saaneet suunnittelijat vedetään joka paikkaan. Harri Koskinen on saavuttanut maailmanmainetta hienolla muotoilullaan, ja hän suunnittelee nykyään kaikkea kankaista kalsareihin. En halua kyseenalaistaa Koskisen tekemisiä, mutta olisiko tämänkin tilaisuuden voinut antaa jollakin uudelle suunnittelijalle joka kaipaa hieman potkua alussa olevalle uralleen? Koskinen pärjää kyllä! ;) Marimekolle haluan antaa pisteitä uusien tuulien haistelusta esimerkiksi Maija Louekarin ennakkoluulottomaan tyyliin luottamiseen ja Samu-Jussi Kosken kovasti Marimekon asiakaskuntaa nuorentavaan trendikkääseen otteeseen. (Kuvassa Jamil mekko, suun. Samu-Jussi Koski, Marimekko, kengät JonaK)



Mutta siis, olihan minulla jotain uutta kaunista näytettävääkin. Ostin eilen

Minna Parikan suunnittelemat Morticia kengät ja tästä investoinnista koko idea kotimaisuuden kunnioittamisesta lähti liikkeelle.


On se totta: kun laittaa jalkaansa jotakin näin kaunista, niin samalla hetkellä tuntee olevansa itsekin jotain erikoista. Voin kertoa, että ymmärrän tasan tarkkaan Carrie Bradshawin fiiliksen Manoloissa. Olin suunnitellut hankkivani Parikan Joyce kengät punaisena, mutta pitkän pohdinnan jälkeen (Joyce toisessa ja Morticia toisessa jalassa) päädyin kuitenkin turvallisiin mustiin kenkiin. Jotenkin näin on myös itse suunnittelija Minna Parikka todennut: "Haluan, että kenkiäni käytetään ja haluan nähdä niitä kadulla. En halua että kenkäni ostetaan ja ne jäävät kaappiin lojumaan." Juuri tämän vuoksi päädyin ostamaan mustat kengät. Sitä paitsi tarvitsin mustat juhlakengät, joten miksi ostaa punaisia joita käyttäisin luultavasti äärimmäisen harvoin. Ihailisin vain.. :)

Uh, tässä taitaa tulla tätä naisellista hehkutusta niin paljon, että on esiteltävä myös kotimainen miespuolinen kenkäsuunnittelija Janne Lax. Laxilta saa mittatilauksena upeita nahkakenkiä, sekä muutama liike Suomessa myy Laxin tennarimallistoa. Tennarit on kokonaan nahkaa, joten ne muotoutuvat käytössä jalkaan kuin jalkaan sopivaksi. Ja uskokaa pois, on kiva tuntea tennareissakin olevansa tyylikäs. Tässä sporttiset Saint Vacantit joilla kävely on lähes mahdotonta; nämä jalassa tekee mieli pomppia. :)



Hehkutettavia suunnittelijoita olisi mielessä vielä pilvin pimein, mutta he saavat inspiroida minua joku toinen päivä kirjoittamaan lisää. Nyt menen miettimään mitä laittaisin päälleni edessä oleviin bileisiin Parikkojen seuraksi. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti