lauantai 26. huhtikuuta 2008

Season sale!

tunnetila: tyytyväisyys

Vaateliikkeissä sesonkien vaihtelu kiihtyy koko ajan. Ennen ihmisillä oli kesä- ja talvivaatteet. Sittemmin jokaiselle vuodenajalle oli omat takkinsa ja kenkänsä. Nykyään sesongin tuotteet vaihtuvat usein vuosineljänneksen aikana. Tämä vaikuttaa myös kulutustottumuksiin ja alennusmyynteihin. Enää alennuksia ei ole vain juhannuksen ja joulun jälkeen vaan ympäri vuoden löytää liikkeistä poistotuotteita, yleensä nimikkeellä Season sale.

Season salessa myytävät vaatteet ovat muodikkaita, ei varastosta suureen puolivuosittain pidettävään alennukseen raahattavia vanhoja tuotteita. Ostan usein näistä, kausittaisista alenusmyynneistä vaatteita, joita voin pitä seuraavana sesonkina. Tällä kertaa olen esim. ostanut muutaman tunikan myös tulevan kesän käyttöön. Tunikoita on voinut käyttää jo tänä keväänä housujen tai legginsien kanssa, mutta ne menevät myös ensi kesänä sellaisenaan tai pienten toppien kanssa.

Tämän farkkutunikan löysin Lindexistä hintaan 6.45€ (ovh. 34.90€)! Tuote oli jo muutamaan kertaan alennettu ja päivänä kun sen ostin, oli voimassa tarjous: kaikki ale-tuotteet osta 2 maksa 1. Ostin siis tunikan ja puseron, molempien ale-hinta 12.90€, eli tuotteille jäi hinnaksi 6.45€/kpl. (Kuvassa tunikan lisäksi Filippa K:n t-paita, Burberryn kaulahuivi, Lindexin housut ja Bronxin kengät)

Image and video hosting by TinyPic

Tämä tunika/mekko löytyi H&M:ltä, ale -70%. (Kuvan mekko H&M Trend, pitkä ja unelmankevyt puhvihihainen puuvillapaita B Young (-50%) ja Bronxin kengät)

Image and video hosting by TinyPic

Vaikka tein ostokset näin kesän kynnyksellä uskon, että näillä mennään vielä ensi talvenakin!

perjantai 25. huhtikuuta 2008

Tulkoon sade!


tunnetilat: ilo ja tyytyväisyys

Nyt ne löytyivät: hulppean näköiset ja ennen kaikkea jalassa mukavat kumisaappaat! Helsinkiin avattiin noin viikko sitten uusi kenkäliike jonne sattumalta eksyin heti avajaisviikolla. Liikkeessä oli paljon hauskoja kenkiä, joista kumisaappaan näköiset pitkävartiset kengät veivät huomioni. Saappaat ovat ns. jokasään kengät, eli näitä voi periaatteessa käyttää milloin vain, paitsi helteellä en ehkä suosittelisi.. Viime talvena näillä kengillä olisi pärjännyt kauden ympäri, ainakin täällä Helsingissä.


Saappaiden pariksi, ja tietty muutenkin, löytyi Vilasta ihanan kahiseva rento takki. Olin etsinyt juuri tällaista takkia jo pidempään ja tässä takissa oli heti kaikki ominaisuudet joita halusin. Olin niin iloinen marssiessani takki kassissa kaupasta ulos, että heti seuraavassa liikkeessä vaihdoin takin vaivihkaa päälleni. En malttanut yhtään odottaa. Ja siitä päivästä lähtien olemme olleet erottamattomat!

Kuvassa myös mukana Calvin Kleinin laukku joka pääsi kovaan käyttöön Stockan Hulluilta päiviltä, hieman tuunattuna kylläkin..

sunnuntai 20. huhtikuuta 2008

Ystävämyynti

tunnetilat: ilo ja jännitys

Rrrrrakastan Ystävämyyntejä! Marimekko, Nanso, Lumene... On ihana kun kotimaiset merkit palkitsevat uskollisia asiakkaitaan (tai no, pääasiassa tyhjentävät varastojaan uuden sesongin alta) alentamalla reippaasti tuoteiden hintoja. Tässä muutama hyväksi havaittu toimintavinkki Ysmyihin:

a) tee jo kotona lista siitä mitä tarvitset, ja pidä ostoksilla ollessasi lista käden ulottuvilla (ilman listaa Ysmyissä tulee yleensä hulluksi ja hamstraa Sulo Vilén tyyliin kaiken "kun halvalla saa"). Toki heräteostoksia saa, ja kannattaa, tehdä, mutta etukäteen laadittu lista pitää sinut edes hieman mahdollisissa raameissa

b) saavu paikalle heti aamusta ensimmäisenä päivänä, tai vaihtoehtoisesti viimeisenä päivänä, muutama tunti ennen sulkemista

c) varaa aikaa reilusti

d) kierrä myyntitila läpi kahteen kertaan. Tankoihin/koreihin saattaa ensimmäisen kierroksen jälkeeen palautua sovituksesta tai katumapäälle tulevan kanssaostelijan korista juuri etsimäsi tuote

e) jos näet kanssaostelijalla haluamasi tuotteen kannattaa rohkaista mielensä ja kysyä mistä hän on tuotteen löytänyt. Saat joko vinkin paikasta, tai joskus saatat saada tuotteen suoraan asiakkaalta joka miettii onko hankinta itselle sittenkään tarpeellinen

f) vasta kun olet varma ettei muuta enää löydy, mene sovittamaan tai suoraan kassalle

g) ja lopuksi, tarkista kassalla kuitista, että olet varmasti saanut tuotteesta oikean alennuksen.


Näitä neuvoja noudattaen kävin eilen Marimekon Ystävämyynnissä. Menin paikalle lauantaina, muutama tunti ennen sulkemista ja se kannatti. Löysin itselleni Samu-Jussi Kosken Noel-pallohameen normaalia edullisempaan hintaan. Ja mikä parasta, rekissä oli tämän värisenä näitä hameita yksi ja juuri minun kokoni! Jo tästä ilahtuu yhden päivän tarpeiksi. (Kuvan kengät Bronx)



Olin ystäväni kanssa jo lähdössä liikkeestä kun kuulimme kuulutuksen: "Kahden viimeisen tunnin ajan kaikki Jaana Parkkilan suunnittelemat tuotteet 10€/kpl!" Suorastaan ryntäsin rekeille ja sovittamatta ostin musta-harmaan puuvilla-satiini topin, mustan kahisevan juhlahameen ja mustat (tietysti) pellavaiset kietaisuhousut. Toppi on kaunis ja kokonsa puolesta juuri sopiva. Pellavahousut oli.. no, sanotaanko kauniisti liian erikoiset makuuni, ja sitä paitsi aivan järjettömän suuret, mutta kangasta housuissa on niin paljon, että ajattelin ommella niistä itselleni sopivammat pellavahousut. 10€ ei ole paha hinta laadukkaasta Marimekon pellavakankaasta josta saan housujen lisäksi vielä jotain muutakin.


Paras löytö oli kuitenkin pitkä juhlahame. Olin ihastellut hameta jo aiemmin Marimekon kuvastossa, mutta hinta ei silloin sopinut kukkarolleni. Nyt sama hame, Jaana Parkkilan Raiat1 maksoi 10€, ovh. 245€! (Kuvassa hameen kassa yhdistetty valkoinen paitapusero (Seppälä), leveä vyö (Gina Tricot) ja lakerinen pikkulaukku (Marc by Marc Jacobs), kengät Caressa)




Ystävämyynnit ovat yritykselle kaikin puolin kannattavia: varastot tyhjenee, myös alennettujen tuotteiden joukkoon sijoitellut normaalihintaiset tuotteet löytävät helposti tiensä ostohuumassa liikkuvien ihmisten koreihin ja mikä parasta, yritykset saattavat saada uusia asiakkaita. Itse en aiemmin käyttänyt Lumenen tuotteita, mutta työkavereitteni mukana eksyin kerran Lumenelle Ystävämyynteihin. Testimielessä ostin sieltä yö- ja päivävoiteen, ihastuin ko. päivävoiteeseen ja siitä lähtien olen sitä käyttänyt. Hyöty oli myös minulle suuri, sillä tätä ennen olin käyttäyt huomattavasti kalliimpaa Elizabeth Ardenin päivävoidetta. Säästöä tulee siis uuden löydön myötä koko ajan!

keskiviikko 16. huhtikuuta 2008

Bloggariksi? EI ikinä!


tunnetilat: hämmennys ja epäusko

En ole tietokoneihmisiä. Olen aina ihmetellyt miten ihmiset jaksavat istua vielä työpäivän jälkeenkin koneella tuntikausia kirjoitellen omia ja lukien toisten ihmisten blogeja. Olen mieltänyt bloggarit jotenkin itsekeskeisiksi (vrt. miksi joku muu, tuntematon, olisi kiinnostunut mitä jokapäiväisessä elämässäsi tapahtuu?) ja blogien seuraajat tirkistelijöiksi. Pikku hiljaa alan huomata blogien (jopa) tarpeellisuuden.

Ensin aloin seurata toisella paikkakunnalla asuvan ystäväni nettipäiväkirjaa. Yhteydenpito on muuten jotenkin niin hankalaa, joten päiväkirjasta sain näppärästi tietoa hänen elämästään. Ja tiesin myös, että päiväkirja on tarkoitettu hänen ystävilleen, eli juuri minulle. Nyt paras ystäväni on muuttanut toiselle puolelle maapalloa. Aion seurata hänen blogiaan päivittäin ja helpottaa näin ikävääni. Seuraan myös entisen työkaverini matkablogia. On ihana kuulla vieraista maista ja uusista kokemuksista tuntemani ihmisen suulla. On ihan eri asia lukea näitä juttuja matkaoppaista. Näiden kaikkien blogien ja päiväkirjojen lukemisen olen hyväksynyt, sillä tunnen kaikkien kirjoittajat ja kuulun selkeästi sivujen kohderyhmään. Mutta mutta, nyt se on sitten tapahtunut: olen jäänyt koukkuun erääseen suomalaiseen muotiblogiin. Ja mikä kamalinta: minäkin haluan kirjoittaa blogia. Blogia, jonka funktio ja olemisen oikeutus ei tarvitse olla elämää suurempaa. Ajattelin aina, ettei minulla ole mitään niin raskauttavaa sanottavaa että sen voisi julkaista netissä. En jaksa paatosta, en päätelmien tekemistä tai debatteja päivänpolttavista aiheista. Mutta miksi blogin pitäisi olla näitä asioita?

Aloitin tämän blogin ensin kokeillen miltä tuntuu kirjoittaa nettiin. Ihan pieni, muutaman rivin juttu aiheesta joka ärsytti. Varmuuden vuoksi en kerro tästä blogista kenellekään ehkä..ehkä vuoteen. Katson rohkaistunko. Uskollanko sanoa jotain niin, että muut saavat kommentoida? Pelkäänkö kritiikkiä? Palaako pinna jos joku on kirjoittamastani eri mieltä ja joudun perustelemaan kantani? Viimeksi kirjoittamani juttu luomutuotteista tuntui hyvälle. Kaupassa ärsytti julmetusti ja kotona marmatin asiasta ensin miehelleni, sitten soitin siskolleni ja lopulta puin asiaa vielä ystäväni kanssa. Teki mieli julistaa vääryys kaikkialle ja kas, minullahan oli uunituore blogi, jonne voin purkaa turhautumiseni. Kirjoitin blogiin. Tuntui heti paremmalle. Vaikka kukaan ei tiedä tämän blogin olemassaolosta, niin silti kirjoittaminen helpotti. (Ja ehkä salaa toivoin, että joku, ihan vahingossa, lukisi tekstini..)

Tällä hetkellä en ole vihainen, mutta silti mieleni tekee kirjoittaa. Päätin, muotiblogista innostuneena, ettei blogini tarvitse olla jäykkä. Sen ei tarvitse olla kanava, jonne puran vain ärsyyntymistäni tai nostan esille epäkohtia joista haluan keskustella. Jos olen iloinen, voin kertoa siitä. Blogissani saan rentoutua ja kirjoittaa vaikka muodista jos siltä tuntuu. (Ja luulenpa, että usein tuntuu!) Katsotaan tuleeko minustakin bloggari. :) Ja uskallanko koskaan kertoa kenellekään bloggaavani, saati sivuni osoitetta..